20101001

Mistä ihmeestä löytyisi motivaatiota oopperan harjoituksiin? Vuosi sitten harjoiteltiin Mozartia innosta piukeana. Silloin harjoituksiin mentiin (melkein) riemusta kiljuen ja varsinkin näytöksissä nautittiin joka sekunnista. Nyt on vähän eri fiilis... Ai minkä takia? No ainakin sen, että Mozart ja Kaipainen ovat vähintään valovuoden päässä toisistaan. Siis vähintään. Ja jos Mozart on aina taatusti kunnon tavaraa, niin lastenoopperan tekeminen vaatii kyllä ihan omanlaisensa mielentilan. Harmi vaan sellaiseen on työpäivän jälkeen aika vaikea päästä... Valivali, tiedän.

Tätä en ihan heti kehtaa myöntää (ainakaan) muusikolle, mutta tällä viikolla parhaat fiilikset on tarjonnut Jukka Poika. Voi hyvä ihme... Taikuri on itsekin ihmeissään, sillä olen vuosikaudet ällönnyt koko tyyppiä! Syytän tapahtuneesta spinniohjaajaa, joka soittaa palauttelubiisinä Mielihyvää -kappaletta... Ihan kaikkea kunniaa en silti Jukalle anna, hyvää mieltä ovat aiheuttaneet myös jatkuva auringonpaiste, pienen miehen halaukset ja ihanmahtavat jutut, aaaikainen bodypump ja hyvä ruoka :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti