Nyt väsyttää sekä naista että ääntä. En halua edes tietää, kuinka monta tuntia olen viime aikoina viettänyt harjoituksissa. Oopperaa on tällä viikolla harjoiteltu/esitetty eilistä lukuunottamatta joka ilta, ja vähän päivisinkin. Kivaa touhua se on, mutta samalla raskasta. Tajusin väsymyksen määrän oikeastaan vasta eilen, kun raahauduin filharmonisen harjoituksiin ja istuin pitkästä aikaa paikoillani koko harjotusten ajan. Ja haukottelin vähintään kerran kymmenessä minuutissa... Tänään on luvassa kaksi näytöstä, molemmat onneksi päivällä, ja sitten se on siinä. Pienimuotoinen karonkkakin on luvassa, sekin onneksi jo alkuillasta, muuten ei varmaan jaksaisi.

Huomenna otetaan irtiotto oopperasta ja raahaudutaan ensin laulutunnille (kiva sinne on mennä, mutta kymmenen aikaan sunnuntaiaamuna ei voi muuta kuin raahautua) ja sieltä vauhdilla kamarikuoron harjoituksiin, kesto vaatimattomat viisi tuntia. Ääni on niin väsynyt, että huominen saattaa tuoda tullessaan vaikka mitä. Ensi viikkoa en haluaisi vielä edes ajatella... heti maanantaina on orkesteritreenit filharmonisen kanssa, samaa herkkua keskiviikkona ja torstaina pitäisi yltää (taas) huippusuoritukseen.

Voitte olla varmoja, että harjoitusten ulkopuolella olen aikalailla hiljaista tyttöä.