Onpa ollut haipakkaa. Szymanowski on nyt laulettu sellaisella menestyksellä, että sen tajusi jopa tuikituntematon kulttuuritoimittaja. Ihme kyllä. Harjoitusrumba jatkuu silti, edessä on vielä ne tietyllä tavalla kaikken tärkeimmät "omat" joulukonsertit ja pari nopeaa keikkaa, joista ei vaan voi kieltäytyä.

Töissä on hirveä rumba ja työpäivät tuntuu vähän liian pitkiltä. Onhan niitä hauskojakin hetkiä, mutta tässä vaiheessa vuotta alkaa vitsit olla jo vähän vähissä. Ensi vuoden työkuviot aiheuttavat aikamoista päänvaivaa, mutta asioilla on kuulemma taipumus järjestyä. Näitä kuvioita pohtiessani olen sentään kuullut mukavia ja täysin odottamattomia kommentteja sekä pomolta että työkavereilta. Ja lasten suusta niitä kaikkein aidoimpia kommentteja, joiden takia olen melkein vääntänyt itkua. Ihanaa.

Jotteivät pyhät menisi ihan löysäilyksi saan tänään lähteä vieraan ihmisen hautajaisiin ja vetää huomenna Hämäränmaan-mekon vielä kerran päälle. Johan sitä yksi päivä maattiin pikkujoulujen jälkitunnelmissa.