Olen todella harvoin sairaana, mutta joka syksyistä flunssaa ei ilmeisesti voi välttää. Uusi kausi = uudet lapset = flunssa. Joka syksy. Melkoinen työsuhde-etu... Tunnollisena työntekijänä sairastan tietysti viikonloppuna.

Oopperaharjoituksissakin on sopivasti muutaman päivän tauko. Flunssa osuu joka syksy "sopivasti" juuri niihin viikkoihin, kun oopperaa harjoitellaan kaikkein tiiviimin. Neljään asti töissä ja viidestä kymmeneen oopperassa -tahti veisi mehut vaikkei olisikaan raskaana ja alkavan flunssan takia puolikuntoinen. Mielenkiintoista silti on. Englantilaisten tekemää Duracell-pupujen gang bang -kohtausta ei ihan nähdä, mutta ei ohjaus silti ihan perinteisimmästä päästä ole. Mukaan mahtuu mm. puutarhatonttuja, eläinseksiä, Margaret Thatcher, pandoja ja kärrynpyöriä tekevä tenori. Kaupungin silmäätekeville tiedoksi, että kukkahatut kannattaa jättää suosiolla kotiin.

Purcell soi lähes non stopina päässä ja partituuri on opeteltu (ainakin melkein) ulkoa, mutta tänään oopperatreenit vaihdetaan pikkuveljeen ja Harry Potteriin. Muusikko on keikalla, missäpä muuallakaan. Leffan jälkeen pääsee vielä pihasaunaan, ei voi kauheasti valittaa.