Mitäkö haluaisin?

- Niska-hartiahieronnan. Myös selkä huutaa hoosiannaa jatkuvasta kanniskelusta. Neiti ei paina vielä edes neljää kiloa, mihin kuntoon mahdetaan vielä niska-hartiat-selkä -osastolla päätyä...
- Jalkahoidon. Ja saman käsittelyn mielellään myös käsille. Sairaalassa vietetyt vuorokaudet tekivät aikamoisia tuhoja, joka paikka ritisee kuivuuttaan :/ Pakkasilma ei auta yhtään, eikä se, etten varmastikaan syö tarpeeksi monipuolisesti. Muusikon ollessa pois kotoa saa olla tyytyväinen, jos saa hotkaistua vaikka viilin tai tehtyä nopeasti voileivän; kuka ihme muka ehtisi kuoria ja pilkkoa appelsiinin?!
- Lenkille! Ulos on sentään päästy, mutta vauhti on yhtä säälittävä, kuin pari viikkoa sitten ison vatsan kanssa. Liukkaus ei yhtään auta. Vielä pitää varoa ainakin pari viikkoa, mutta jospa kohta uskaltaisi jo kävellä edes vähän reippaammin. Spinning on vain kaukainen haave. Olen kateellinen muusikolle, joka käyttää allekirjoittaneen salikorttia! Polkee hemmetti vie varmaan vielä mun vakkaripyörälläni. Kinttu sillä on sentään niin paljon isompi, ettei voi lainata spinnikenkiä. Joku raja.
- Postia! Netin kautta on tilattu askartelutarvikkeita ristiäisiä varten, mikseivät ne jo tule? Tilasin myös Anna Wahlgrenin Lapsikirjan, sekin saisi jo tulla. Suhtaudun Wahlgreniin lievän kriittisesti, mutta Lapsikirja kiinnostaa jo ihan ammattillisessakin mielessä. Koska sitä muuten mahtaa ehtiä lukea?
- Harjoituksiin. Oikeasti. Teoriassa se olisi jopa mahdollista, mummi ottaisi neidin ihan mielellään hoitoon pariksi tunniksi, mummilakin on ihan harjoitussalin vieressä, mutta mutta... Kuka edes harkitsee vievänsä alle kolmeviikkoisen vauvan hoitoon päästäkseen itse laulamaan?! Muusikon kanssa voisin jättää kotiin, mutta eihän se täällä iltaisin ole. Paitsi nyt, kun on vielä isyysvapaalla, mutta juuri täksi illaksi on suunniteltu -yllätys yllätys- spinningiä! En varannut muutama viikko sitten laulutuntia kun ajattelin, etten pääse irtautumaan täältä edes puolituntiseksi. Eilen, kun se tunti olisi ollut, pisti aika paljon harmittamaan. Olisin ihan hyvin voinut mennä, kotona ei olisi ollut mitään hätää. Nyt harmittaa.
- Samuli Edelmannin. Laulamaan. Ristiäisiin. Saahan sitä haaveilla, eikö? Muusikon muusikkoystävä on luvannut laulaa, itse en pystyisi tekemään yhtään mitään. Veikkaan, että kyynelten määrä on aikamoinen, vaikkei tarvitse tehdä muuta kuin olla paikalla. Apua.

Näistä pitää tyytyä vain enemmän tai vähemmän haaveilemaan. Ehkä keskityn olemaan tyytyväinen vaikka siitä, että muusikko tosiaan on isyysvapaalla vielä hetken. Ja tuosta neidistä, maailman ihaninhan se on, vaikka vähän rankkaa välillä olisikin <3