Lukulistalla on (sattuneesta syystä) aika monta sellaista blogia, jota kirjoittaa pienen lapsen/lasten äiti. Välillä saa vertaistukea ja hyviä ideoita, mutta voi hyvänen aika, kuinka usein meinaa verenpaine nousta. En kohta kestä enää yhtään mallimittaista superäitiä, jonka lapset nukkuvat usein ja pitkään, joiden koti on lattiasta kattoon siisti ja joilla on aikaa ottaa sisustus- ja asukuvia! Vika on ehkä minussa, mutta totuus on kuitenkin se, että sänky on petaamatta (ja lakanoissa on puklua/kuolaa/pissatahroja), tiskipöytä jatkuvasti täynnä likaisia astioita ja lattioilla niin paljon roskaa ja kissankarvoja, että ihan hävettää. Äiti ei todellakaan ole pukenut/meikannut eikä todellakaan ota mitään kuvia siivoamattomista nurkista tai pukluisista yökkäreistä. Hampaat pesin, ja ainakin melkein kampasin tukkani. Eiköhän se lapselle riitä.