Seuraava joka tulee selittämään, että onpa hohdokasta olla naimisissa muusikon kanssa saa vastaansa joko huutoitkua tai hysteeristä naurua. Tai molempia. Keikkailussa on aina ollut puolensa ja puolensa (toisaalta on tyhmää olla jatkuvasti yksin kotona, toisaalta on ihan kiva olla "rauhassa"), mutta nykyään ei tarvi kahta kertaa miettiä, kumpi niistä puolista on kivempi. On ollu aika yksinhuoltajafiilis. Paitsi että yksinhuoltajia ei varmaan vituta, kun se toinen on taas jossain... Töissähän se on, mutta kuitenkin.

Niin että meillä harrastetaan huomenna ihan samoja aktiviteetteja, kuin joka ikinen ilta. Tai minä harrastan, kun se toinen on taas keikalla.