20120504

Alan olla totaalisen kypsä appivanhempien lasta koskeviin huomioihin. (Meinasin kirjoittaa huomioisiin. Melkein kymmenen vuotta tässä kaupungissa tekee kauheita tuhoja kieliopille. Apua.) Raskausaikana vitsailtiin, että kasvaa kieroon koko lapsi, kun lähipiirissä on liian monta ammattikasvattajaa. Enpä osannut odottaa, että eniten ärsytystä aiheuttaa se, jolla on ammattitaitoa johonkin ihan muuhun! Appiukon mielestä lapsella on jatkuvasti joko liian suuret tai liian pienet vaatteet. Lapsi ei myöskään koskaan rähise eikä missään nimessä kärsi mistään refluksista. Samainen appiukko katsoo myös aiheelliseksi seurustella lapsen kanssa kesken päiväunien. Ja tietää toki parhaiten, koska lapsi on nukkunut tarpeeksi ja hänet pitää "jo ottaa pois sieltä". Anoppi on huolissaan siitä, että lapsi joutuu joka ilta huutamaan nälkäänsä, on liian vähän vatsallaan ja putoaa sitteristä lattialle ihan just. Vielä vähän aikaa sitten oli molempien mielestä täysin varmaa, ettei lapsi opi nukkumaan omassa sängyssään eikä kehity tarpeeksi nopeasti kertakäyttöisiä muhkeampien vaippojen takia. Rokotetutkimuksen takia se saattaa jopa kuolla. Olen ollut tyytyväinen anopin apuun ja päässyt sen turvin spinniin/harjoituksiin/just kohta parturiin, mutta nyt alkaa mitta olla täysi. En jaksa enää kuunnella, kun minulle kerrotaan lapsestani asioita, jotka tiedän, tiedostan ja otan huomioon joka hemmetin sekunti. Enkä jaksa selitellä kauhisteltavia asioita joka kerta uudestaan. Mihin ne unohtuu parissa päivässä?! Lapsi viettää aikaa vatsallaan joka ikinen päivä. Lapsi ei saa kammettua itseään sitteristä lattialle. Lapsi kärsii refluksista, piste. Lapsi todellakin rähisee ja huutaa iltamaitoa hysteerisenä sen takia, ettei muka pysty odottamaan enää hetkeäkään. Ihan sama, oliko nälkä vai ei, mutta kun pullo ilmestyy näkyviin niin odottaminen ei tule enää kuuloonkaan. Lapsi muuten nukkuu omassa sängyssä ihan kaikki yöt, enkä valitse sille valtavasta vaatemäärästä väärän kokoisia vaatteita. Todellakaan. Lapsi ei myöskään ole vielä onnistunut jäätymään kuoliaaksi, vaikkei sillä olekaan monta paitaa, paksuja housuja ja jatkuvasti villasukat jalassa. Hitto, että sieppaa!

Vapun leskeilyistä selvittiin loppujen lopuksi ihan kunnialla. Odotusten vastaisesti päästiin jopa vapputorille koko perheen voimin. Äiti sai juoda rauhassa mukitolkulla kahvia ja nauttia hetken auringosta ja lapselle ostettiin ensimmäinen vappupallo ever. Se on enemmän kuin tuplasti lapsen kokoinen ja aiheuttaa öisin paskahalvauksia (ihan liian monta kertaa yössä heräävälle) äidille. Valkolakki oli päässä vuosien tauon jälkeen eikä haalarikansan katseleminen aiheuttanut isompaa nostalgiaa. Kahvilta siirryttiin suunnitelmien vastaisesti appivanhempien luo syömään, mut ei siitä sen enempää...

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa "hauskalta". Äitiys on kai tuommoista, aina toiset tietää paremmin...

    Mutta hei, sulle on tunnustus mun blogissani. :)

    VastaaPoista
  2. Niinhän se vissiin menee, että toiset ihmiset luulee aina tietävänsä sun asiat paremmin kuin sinä itse, eiks je?

    No mä opettelisin päästänmään tuommoiset asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Turhaa nipottamista mun mielestä. Etköhän sä äitinä tunne oman lapsesi teistä kaikkein parhaiten?

    VastaaPoista
  3. Neuvoja tosiaan saa ihan pyytämättä. Valitettavasti. Mut parashan ne kaikki mielipiteet on jättää ihan omaan arvoonsa ja antaa tosiaan mennä saman tien toisesta korvasta ulos. Välillä sujuu ihan helposti, välillä taas ei tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa...

    VastaaPoista
  4. Mä olen niin onnellinen että olen välttynyt suuremmilta neuvomisilta. Mitä nyt yöheräämisiin pitäisi jo puuttua (tyty 3kk) että äiti saisi nukkua (mä nukun kyllä kiitos ihan hyvin).

    VastaaPoista