20120606

En ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta omista lakkiaisista on aikaa jo kymmenen vuotta. Lauantaina oli kuitenkin nuorempien ja nätimpien aika juhlia, ja mekin päästiin pitkästä aikaa onnittelemaan valkolakin saanutta. Muusikko oli keikkareissulla, tietenkin, mutta me tytöt juhlittiin senkin edestä.


Ruokaa oli vaikka pienelle kylälle, ihanliianhyviä kakkuja kaksin kappalein ja kuohuviini maistui taivaalliselle. Lapsikin oli tyytyväinen, kunhan vaan sai tarpeeksi usein ruokaa. Sylissä pitelijöitä riitti, niinpä äitikin sai syödä ja juoda monta kupillista kahvia ihan rauhassa.

Kymmenen vuotta sitten päällä oli varmaan parikin numeroa pienempi mekko, kuoharia kului vähän enemmän kuin lasillinen ja kotiin tultiin kengät kainalossa. Kunhan ensin maltettiin irrottautua jalkapalloilijan käsivarsilta.

Kummassakin on varmaan puolensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti