Edellisestä työpäivästä on kulunut tasan vuosi. Nyt jo. Ei todellakaan tunnu siltä. Arvatkaa, onko ikävä töihin? Ei sitten pätkän vertaa. Palattava kuitenkin on, jo ihan liian pian, mutta en suostu murehtimaan sitä ihan vielä.

Murehdin mielummin tärkeämpiä asioita, esim. ystävän vauvan peiton valmistumista (älä pliis synny ihan vielä!), joululahjoja, lapsen synttärikakkua, 1-vuotiskuvaa ja niitä viimeisiä vauvakiloja. Noin niin kuin esimerkiksi.