Reilu vuosi kotona nollasi useamman työvuoden aika totaalisesti. Olin (onnellisesti) unohtanut, millaisen metelin (reilusti) kaksinumeroinen määrä lapsia saa aikaiseksi. Ja sen, mitä kymmenien punttien kiskominen kenkien päälle tekee hartiaseudulle ja miltä kuivauskaapillinen märkiä hanskoja haisee. En voi väittää, että olisi ollut ikävä.

Äärimmäisen nenäkkäitä 4-vuotiaita, kurahousujen vuorta ja lukematonta määrää eri käskyjä ja kehoituksia ei varsinaisesti voi pitää työsuhde-etuina. Joku päivä vielä lasken, kuinka monta kertaa joudun sanomaan "pää tyynyyn". Ei ole ihan pieni luku se.