20130929

Syyskuun lopussa kannattaa pohtiamiettiäpähkäillä monia päivänpolttavia asioita. Niin kuin esimerkiksi joulukortteja, kuusta ja sen koristeita ja ties mitä askarteluja. Ihan yöunien menettämiseen asti.

Joku fiksu on joskus aloittanut itse tekemisen perinteen. Joulukortit, totta kai, ja pienempiä/suurempia sisustusprojekteja. Yhtään joulukukkaa en ole koskaan ostanut, vaan aina on viety jotain itse tehtyä. Ollessani viimeisilläni raskaana tehtailin valkoisia savisydämiä ja paketoin niitä öitä myöden, ja jopa vuosi sitten alle 1-vuotiaan äitinä virkkasin päiväunien aikana lumihiutaleita (loppua kohden en kovin hymyssä suin). Homma on edennyt siihen pisteeseen, että niitä itse tehtyjä lahjoja odotetaan innolla ja jo etukäteen mietitään, että "mitähän se on tänä vuonna keksinyt". Lapsen kummien perhe ripustaa vuosien varrella kerääntyneet koristeet kuuseen, joka ikinen vuosi. No pressure, siis.

Paperiset tähdet, check. Ainakin kolme lajia kynttilälyhtyjä, check. Hentoiset savienkelit, check. Ne sydämet, check. Lumihiutaleet, check. Ja paljon muuta, sillä tätä on tehty jo ainakin kymmenen vuotta. Tällä hetkellä mielessä pyörivät piltti-purkit, musta lasimaali ja rautalanka. Suuruudenhulluina hetkinä myös itse tehty saippua. Glögiä olisi mukava tehdä itse (ei tarvittaisi kuin pomminvarma ohje...) mutta se pitää laittaa pulloon, ja pullo onkin jo aivan oma projektinsa. Pinterest on kovassa käytössä, vaikka sieltä löytyykin niin paljon niin hienoja juttuja, että meinaa itku tulla.

Niin ja ne joulukortit. Olen jo valinnut kuvausrekvisiitan ja stailannut lapsen (mielessäni siis). Enää ei tarvitse kuin ottaa se kuva. Strömsön tyyliin, epäilemättä.

20130927

Tajusin tänään, mitä syksystä puuttuu. Ooppera! Viime syksynä yritettiin saada uudessa kodissa vallitseva kaaos hallintaan, nukutettiin lasta vaunuissa noin sata (kolme) kertaa päivässä ja oltiin onnellisia, jos saatiin syödä rauhassa. Entä tänä syksynä? Käydään töissä ja töiden jälkeen ollaan kotona, enemmän tai vähemmän kiukkuisen lapsen kanssa. Kun itse olen kotona, on Muusikko töissä (ja toisin päin) ja illat kuluvat lapsen ehdoilla. Ja niin niiden kuuluukin kulua. Silti on ollut jo hetken aikaa ihmeellisen levoton olo. Kotona nysvääminen ärsyttää, mitään ei tahdo saada aikaiseksi. Pakollisista hommistakin on tehty mahdollisimman haastavia, esim. ruoanlaitto ja lapsen itkupotkuraivarit ovat aika huono yhdistelmä. Tänään vihdoinkin tajusin, että kaipaan oopperatreeneihin. Facebook ystävällisesti kertoi, että muilla on menossa tiivis harjoitusputki ja ensi-ilta häämöttää jo ihan lähitulevaisuudessa. Tahtoo kanssa! Työpäivän jälkeen viideksi tunniksi harjoituksiin. Hakemaan nopeasti eväitä, odottamaan omaa vuoroa, ihmettelemään muiden taitoja, tekemään yhdessä, oppimaan, onnistumaan ja innostumaan.

Mutta nyt on näin. Joskus taas jotenkin muuten. Pahimpaan puutostilaan on tullut kuunneltua Sibeliusta. Aika paljon.


20130917


Nyt ne ilmeisesti alkoi. Kumisaapaskelit.

20130915


Flunssa ja pihahommat eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Pihan siisteys tuottaa silti sen verran mielihyvää, että haravan varressa heiluminen kannatti. Mielihyvä taitaa tosin olla erittäin hetkellistä, nurmikolla näkyy olevan taas yhtä paljon lehtiä kuin aamulla...

Paju sai vihdoinkin kyytiä. Helpolla se ei suostunut lähtemään, kättä pidemmäksi tarvittiin sekä saha, kirves että oksasakset. Mutta nyt on kukkapenkissä tilaa! Iski hirveä hinku laittaa sileäksi koko penkki ja miettiä koko homma keväällä uudestaan. Edellinen asukas näyttää olleen mieltynyt ties mihin ikivihreisiin, jotka eivät ainakaan tänä kesänä edes kukkineet. Keneltäkään kysymättä meinaan kaivaa niistä ylös vähintään puolet. Mitä tilalle, siitä ei ole aavistustakaan. Mutta kai sitä keväällä ehtii?

Tämän päivän to do -listalla on vielä aika monta asiaa. Pari tauluhyllyä ja jo yli vuosi sitten hankittu ikkuna olisi saatava vihdoinkin seinälle, ja suunnitelman toteutus vaatii rautakauppareissua. Lento-palovaroitinkin on odottanut laatikossa jo ihan liian kauan. Ennen huomista pitää myös suorittaa (vähintään) pientä pintasiivousta, sillä anoppi tulee huomenna lapsenvahdiksi.

Jos ihan ensin kuitenkin kahvia.

20130914


Voihan flunssa. Mä vaan sanon.

Kalenteriin on tämän päivän kohdalle merkitty sukulaispoikien tuplasynttärit lapsen kummien luona. Aina ihana nähdä, aina ihana käydä ja aina meitä kovasti odotetaan. MUTTA. Muusikko onneksi komensi allekirjoittanutta jäämään kotiin. Telkkarin katsominenkin meinasi ottaa voimille ja voin vaan kuvitella, mikä olo olisi synttärikemujen jälkeen. Siispä pakkasin lapsen tavarat ja viemisiksi ostetun Nälkäpäivä-leivän ja vietin itse iltapäivän varsin Oivassa seurassa.

Ja olen ihan varma, ettei lapselle ole puettu uutta Ketunleipää, vaikka pyhästi luvattiin. Ja kyllä, söin ihan kaikki lakut.

20130912


Hopottajilta saadut Fazer Crisp Pita Breadit katosivat meillä parempiin suihin alta aikayksikön. Maistoin chilillä maustettuja kerran ja vielä toisenkin, mutta luovutin pussin sen jälkeen suosiolla Muusikolle. Omasta mielestäni olivat liian tulisia, mutta "normaalin ihmisen mielestä" eivät kuulemma todellakaan. Pippurisista ja sour creameista tehtiin kummallekin tasan yhtä isot kasat. Niitä olisi mielellään rouskutellut menemään isommankin kasan, varsinkin jälkimmäisiä!

Pienessä pakkauskoossa on se hyvä puoli, että vaikka mieli tekisi, niin herkku on loppu juuri siinä sopivassa kohtaa. Ei tule ähky eikä morkkis eikä paha olo. Toisaalta, jos näitä haluaa tarjota isommalle porukalle, niin pieniä pusseja pitää kantaa kaupasta aika tosi monta. Puolensa ja puolensa.

Näitä tulee tulee varmasti ostettua, evääksiherkutteluunvälipalaksi. Lapselle en muuten antanut ensimmäistäkään...

Mars liittymään Hopottajaksi TÄSTÄ!

20130911


Terveisiä pesukoneesta.


Olen pitänyt värin- ja liankerääjäliinoja todellisena turhakkeena. En itse asiassa edes tiennyt sellaisia olevan olemassakaan ennen kuin sain pari näytekappaletta jonkin lehden välissä. Meillä on aina pesty mustaa ja kirjavaa iloisesti sekaisin, mutta Kiviä en arvannut heittää koneeseen ilman apuvoimia. Kuvassa niiden mukana pesussa numero kolme matkustanut liina. Pistää miettimään, että onneksi matkusti. Saattaisivat olla muuten paria astetta harmaampia. Miten niistä voi lähteä noin paljon väriä??

Tässä viikossa tuntuu olevan useampi maanantai. Jos olen laskenut oikein, niin tämä on jo kolmas. Huomenna on onneksi (jo) torstai, ainakin teoriassa. Päivän missio on päästä lähtemään töistä sen verran ajoissa, että ehdin käydä hakemassa uuden, upean verhokankaan ennen kuin pitää hakea lapsi päiväkodista. En ihmettelisi, jos jäisi toteutumatta.

20130909

Ei tarvi paljon miettiä, että onko maanantai vai mikä. Pieni annos Heli Laaksosta ei ole koskaan pahitteeksi; piristäytykää siis, mahdolliset kanssakärsijät.


Pulu painel päim punassi.
Pilli sois oikopäät!

Polismiähel pulu pulput ko viimest päivä:
See ol piän!
See ol pyäriä!
See ol punane!
Mää luuli hänt pojampojaks!

Ei pulu mittäm putka joutunu.

Polisil ol kova kiiru kotti.
Pihatalkkois Pirjo paist plätei.





Tämsest kirjast voi lukke lissä. Ja tul paremmal tuulel.


20130908

Viikonloppu on ollut siitä poikkeuksellinen, että Muusikko on ollut kotona. Ihan koko viikonlopun. Pistää väkisinkin miettimään, että tällaisiako ihmisten viikonloput "normaalisti" ovat...

Kaatotuomion saanut paju nököttää edelleen takapihalla, mutta muuten on saatu aikaan vaikka mitä! Keittiön lattialla on uusi matto, ja sen alle on hankittu liukuesteverkkoa. Joka tosin on edelleen leikkaamatta, mutta kuitenkin. Etupihalta on roudattu pois kottikärryllinen vuorenkilpiä ja niiden tilalle hankittu pyöräteline. Ai että voikaan ihminen tulla onnelliseksi siitä, etteivät pyörät enää nojaile seinään keittiön ikkunan alla. Lapsen kirsikkapuun tukikepit on kaivettu varastosta ja puu tuettu. On ehditty asioille, kaupungille kahville, palauttamaan (ihan liian monta viikkoa nurkissa pyörinyt) lainapatja, hakemaan uusia Pomp-sukkiksia ja tervehtimään 80 vuotta täyttänyttä pappaa (ja siinä sivussa muutakin sukua). Olen jopa saanut tilaisuuden askarrella, maalata turkoosia yllätystä pienen pojan tuliterään huoneeseen ja neuloa tiskirättejä siskon tuomista langoista. Verhokangaskin on tilattu, ja Sibeliuksen parissa vietetty niin mukavia hetkiä, ettei olisi malttanut nukkua ollenkaan. Sauna lämpeää ihan justkohta ja jääkaapissa odottaa kylmä granaattiomena(siideri). Toiveissa on, että isomummolassa vietetyn päivän jälkeen lapsikin nukahtaa melkein kuin itsestään.


Ans kattoo ny.

20130903

Käytin pari töiden jälkeistä yksinolotuntia erittäin itsekkäästi mm. katsomalla telkkaria ja roikkumalla netissä. (Vaipat sentään laitoin koneeseen, edes parin niistä kun olisi tarkoitus kuin ihmeen kaupalla kuivua aamuksi.) Nysvääminen kostautui heti, sillä kahvia keittäessäni kohtasin keittiön lattialla tämän kaverin:


Melkein kiljuin. Mutta en kuitenkaan.