Viikon piti alkaa sauvakävellyillä työmatkoilla, mukavalla ja tehokkaalla työpäivällä ja rennolla iltapäiväulkoilulla. No, ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Itku alkoi eilen tasan samalla sekunnilla, kun aloin laittaa itselleni iltapalaa ja jatkui, kunnes korvatulehdus oli tee se itse-diagnosoitu ja kipulääke saatu neuvoteltua kurkusta alas. Loppuyö onneksi nukuttiin, Muusikko fiksuna sohvalla ja minä helikopterina pyörivän lapsen vieressä.
Aamulla kävi mieletön tuuri ja kohdalle sattui mukava lääkäri. Antibiootit tekivät tehtävänsä ja päivä sujui iloisissa tunnelmissa. Ei oikeastaan ole lainkaan pöllömpää sairastaa lapsen kanssa, kun kukaan ei ole koko ajan väsynyt, kiukkuinen ja/tai tuskissaan... Tänään on siivottu, tehty monen päivän ruoat, leivottu Olgan Inkkarikeksejä ja oltu ylipäätään hyvällä tuulella. Kun pääsin vielä lenkillekin niin en todellakaan voi valittaa.
Voisivatpa kaikki sairauspäivät olla tällaisia.
-(Vähintään) yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti