Joko kohta on kevät?

Nämä päivät on lievästi sanottuna tahmeita. Yskä ja nuha yhdellä, korvatulehdus toisella. Valkosipulia sängynlaidalla, Ventolinea, pohdintoja maitoallergian mahdollisuudesta. Sylissä nukuttuja torkkuja ja aika monta katsottua dvd:tä. Parin viikon jälkeen on flunssainen olo äidilläkin. Puhelimessa tallessa to do -lista, jossa on kaikkea puhelinlaskun maksamisesta kestovaippojen kuvaamiseen ja töihin paluuta koskeviin sähköposteihin. Ovat listalla, koska muuten en muista edes maksaa sitä puhelinlaskua.

Kirjoitin seuraavan listan ärsytyksen aiheista jo viikko sitten, tarkoituksena julkaista edes jotain, kun aika ja energia eivät riitä eivätkä ajatukset taivu mihinkään kunnolliseen. Tällä viikolla on tehty leipää ja keitetty jopa vispipuuroa, mutta julkaisen sen nyt kuitenkin. Kun kerran oli tarkoitus.

- Inhoan "Franklinin ääntä". Ja oikeastaan koko Franklin on ärsyttävä.
- Olen yrittänyt olla niuhottamatta tusseilla piirtämisestä. Nimenomaan yrittänyt. Tänään(kään) en niuhottanut, tuloksena punaista tussia uudessa (vaaleassa) paidassa. Lähti sentään pois.
- Jos miettii mannapuuroa ja ottaa mansikoita sulamaan on tuloksena rasittava korvamato.
- En meinaa millään päästä yli viikonlopun aikana kuulemistani lapsia ja niiden kasvattamista koskevista mielipiteistä. Tästä voisi kirjoittaa pidemminkin, mutta päässä suhisee kun ajattelenkin asiaa..
- Kuinka vaikeaa voi olla muistaa ostaa kuivahiivaa?! Erittäin, ilmeisesti. Ei tehty leipää tänään(kään).

Jos olisi aikaa (eikä pää olisi näin tahmea) niin kirjoittaisin paljon muutakin. Nyt en lasten nukahdettua kykene muuhun kuin istumaan sohvalla ja katsomaan telkkaria. Onneksi on Californication ja David Duchovny.