tag:blogger.com,1999:blog-930603893135001142024-02-19T15:09:46.459+02:00On elettävä huolellaTodellista haircutia.piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.comBlogger385125tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-67885160524215715072016-05-09T21:03:00.001+03:002016-05-09T21:03:13.957+03:00Äitienpäivästä...<p dir="ltr"><a href="http://www.vauva.fi/blogit/on_elettava_huolella">...täällä!</a></p>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-27182928466840757902016-05-07T20:42:00.001+03:002016-05-07T20:43:43.137+03:00Uusi postaus...<p dir="ltr"><a href="http://www.vauva.fi/blogit/on_elettava_huolella">...täällä!</a> </p>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-36816247035915512872016-05-06T17:19:00.001+03:002016-05-06T17:20:13.909+03:00Käyhän kurkkaamassa...<p dir="ltr"><a href="http://www.vauva.fi/blogit/on_elettava_huolella">...täällä!</a> </p>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-48741855825153862092016-05-04T15:10:00.000+03:002016-05-04T16:11:12.206+03:00Uusi koti...<p dir="ltr">...blogille, ei sentään minulle.<br>
Juttu jatkuu <a href="http://www.vauva.fi/blogit/on_elettava_huolella">täällä.</a> </p>
<p dir="ltr">Toivottavasti nähdään uudessa osoitteessa! :)</p>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-4830650705050141182016-04-29T14:12:00.000+03:002016-04-29T14:12:07.488+03:00Pitäisi. Mut kun ei ehdi!Elämässä on nykyään päällä jotkin pitäisi -asetukset. Pitäisi siivota. Pitäisi tehdä pihahommia. Pitäisi askarrella äitienpäivälahjat. Pitäisi pestä ikkunat. Pitäisi hakea autosta pölyhuiska ja pyyhkiä sälekaihtimista useamman vuoden pölyt. Pitäisi käydä useammin lenkillä. Ja pitäisi tehdä jotain lasten pienille vaatteille, ennen kuin ne täyttävät koko vaatehuoneen.<br />
<br />
En tiedä, miten monen lapsen äidit sen tekevät. Siis oikeasti. Miten ihmeessä kaiken vaipanvaihdon, ruoanlaiton, keittiön (loputtoman) siivoamisen, ulkoilun ja päiväunirumban keskellä ehtii tehdä yhtään mitään? Okei, kesken vauvavuoden on varmaan tyhmä edes yrittää tehdä "mitään" (tai ainakin kitistä siitä, kun ei ehdi), mutta... Standardeja on laskettu, trust me, ja periaatteitakin heitetty romukoppaan enemmän tai vähemmän, mutta silti on jatkuvasti sellainen olo ettei vaan ehdi. Tai jaksa. Tai ainakaan viitsi.<br />
<br />
Tehtiin me sentään simaa. Siinä sokereita kattilaan kaataessa lapsi pyyhkäisi liesituulettimen kupua ja kysyi haltioituneella äänellä, että "äiti, mitä ihanaa samettia tämä on?". Pölyä, rakas. Se on pölyä.piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-32064200395130075182016-02-01T15:27:00.000+02:002016-02-01T15:27:28.995+02:00Voihan maito!Kyselin viikonloppuna tuttavalta homeopaatti -suosituksia. Kuultuaan, miksi olen pohtinut homeopaatille menoa kysyi heti, olenko ajatellut, että N:llä saattaisi olla maitoallergia. Arvatkaa vaan, oliko käynyt mielessäkään.<div>
<br /></div>
<div>
No, nyt on. Melko ahkeran googlailun jälkeen olin kuin puulla päähän lyöty, sillä oireet sopivat kuin nenä päähän. Maitoallergia? What the f***? Kauhean hätäisesti en ala vetää johtopäätöksiä, mutta kyllä tämä selvittää pitää. L:n vauva-aikana olin jonkin aikaa ilman maitoa ja siitä tuntui olevan apua vatsavaivoihin ja refluksioireisiin. En siis olisi kovin ihmeissäni, jos N vaikka olisikin allerginen. Omallekaan vatsalle ei maito sovi kovin hyvin, enkä muutenkaan ole vakuuttunut maidon terveellisyydestä (aikuiselle). </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mahdollinen allergiahan selviää "helposti" olemalla pari viikkoa kokonaan ilman maitoa ja ottamalla sitten sen takaisin ruokavalioon. Luulisi olevan helppoa, kun en juo maitoa ja syön soijajugurttia, mut... sitä hemmetin maitoa on kyllä ihan joka paikassa. Koko perheen ruokavaliota en viitsi laittaa remonttiin pienen hetken takia, vaikka neuvottelinkin kaupassakävijän kanssa Oatlyn "ruokakermasta". Eiköhän tähän joku kompromissi keksitä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mites noi keittiön kaapissa olevat suklaakeksit? Yhtään ei tekis mieli...</div>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-75203738513760902642016-01-30T15:09:00.002+02:002016-01-30T15:09:39.471+02:00Joko kohta on kevät?<div dir="ltr">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG0_SRDI8HyTZniKjAOHp6KAxc8KLfNplJ5JRrS7ZgXpTuU5ebA-jTj_2TzxSR87POKxPQbDnPxRgPO-MbMXNYxTYMC0g2bZhaEeo5OhjT4dSGdiLsGGcC33OgpgHawso3eYURseLe_MEi/s1600/IMG_20160129_153634+%25285%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG0_SRDI8HyTZniKjAOHp6KAxc8KLfNplJ5JRrS7ZgXpTuU5ebA-jTj_2TzxSR87POKxPQbDnPxRgPO-MbMXNYxTYMC0g2bZhaEeo5OhjT4dSGdiLsGGcC33OgpgHawso3eYURseLe_MEi/s320/IMG_20160129_153634+%25285%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJnFYUuUzcz-mYqNJqMOsR70p3fI86AfK-Roq_h-2Xo0L5aDmyCvo-i6mBY9oQXs_iws2LZY8_xUTeKFguOuyPXT28wnkBY8eGPPNEmRgM25TSwesDoK6HB6bE_At-0gJVolWB41DvAaic/s1600/IMG_20160125_115403.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJnFYUuUzcz-mYqNJqMOsR70p3fI86AfK-Roq_h-2Xo0L5aDmyCvo-i6mBY9oQXs_iws2LZY8_xUTeKFguOuyPXT28wnkBY8eGPPNEmRgM25TSwesDoK6HB6bE_At-0gJVolWB41DvAaic/s320/IMG_20160125_115403.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjXgFe-aN1syJv08U_vvLVQFImvishM-l1cpG0exoU1Dt1y5UNHS4Wmi_LhE3ycT15NukM1US7DpH1tWiJaQ9vBJ7wZObXMAI8JBD7FCC5X0IifsSyEYAOG30LDoynfIXYQyOf0VFJqacQ/s1600/IMG_20160121_190105.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjXgFe-aN1syJv08U_vvLVQFImvishM-l1cpG0exoU1Dt1y5UNHS4Wmi_LhE3ycT15NukM1US7DpH1tWiJaQ9vBJ7wZObXMAI8JBD7FCC5X0IifsSyEYAOG30LDoynfIXYQyOf0VFJqacQ/s320/IMG_20160121_190105.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Nämä päivät on lievästi sanottuna tahmeita. Yskä ja nuha yhdellä, korvatulehdus toisella. Valkosipulia sängynlaidalla, Ventolinea, pohdintoja maitoallergian mahdollisuudesta. Sylissä nukuttuja torkkuja ja aika monta katsottua dvd:tä. Parin viikon jälkeen on flunssainen olo äidilläkin. Puhelimessa tallessa to do -lista, jossa on kaikkea puhelinlaskun maksamisesta kestovaippojen kuvaamiseen ja töihin paluuta koskeviin sähköposteihin. Ovat listalla, koska muuten en muista edes maksaa sitä puhelinlaskua.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Kirjoitin seuraavan listan ärsytyksen aiheista jo viikko sitten, tarkoituksena julkaista edes jotain, kun aika ja energia eivät riitä eivätkä ajatukset taivu mihinkään kunnolliseen. Tällä viikolla on tehty leipää ja keitetty jopa vispipuuroa, mutta julkaisen sen nyt kuitenkin. Kun kerran oli tarkoitus.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
- Inhoan "Franklinin ääntä". Ja oikeastaan koko Franklin on ärsyttävä.<br />
- Olen yrittänyt olla niuhottamatta tusseilla piirtämisestä. Nimenomaan yrittänyt. Tänään(kään) en niuhottanut, tuloksena punaista tussia uudessa (vaaleassa) paidassa. Lähti sentään pois.<br />
- Jos miettii mannapuuroa ja ottaa mansikoita sulamaan on tuloksena rasittava korvamato.<br />
- En meinaa millään päästä yli viikonlopun aikana kuulemistani lapsia ja niiden kasvattamista koskevista mielipiteistä. Tästä voisi kirjoittaa pidemminkin, mutta päässä suhisee kun ajattelenkin asiaa.. <br />
- Kuinka vaikeaa voi olla muistaa ostaa kuivahiivaa?! Erittäin, ilmeisesti. Ei tehty leipää tänään(kään). </div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Jos olisi aikaa (eikä pää olisi näin tahmea) niin kirjoittaisin paljon muutakin. Nyt en lasten nukahdettua kykene muuhun kuin istumaan sohvalla ja katsomaan telkkaria. Onneksi on Californication ja David Duchovny.<br />
</div>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-43490702143630408692016-01-13T13:57:00.000+02:002016-01-13T13:57:12.710+02:00Ihan vaan pari kaloriaL:n neljävuotisjuhlia vietettiin pari viikkkoa sitten. Koska itseään ei voinut taaskaan päästää liian helpolla niin tänäkin vuonna piti keksiä jotain uutta. Vuoden vanhasta joululehdestä löytyi ohje ihan naurettavan hyviin suklaapaloihin. Nämä oli niin helppo tehdä, että otin jopa lapsen mukaan leipomaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDdmFlD69iXhXragztnyo7g0-BU29_5FhzmhFHR6CMNWDiielbXrIuKI_jy-d4G-eDZ9nrxStIzEAl6GJd8GcdeUJ3TmyXPzGlf9AJIXctDeltkdouxveTGCzYcYcsnvCWs1AaOIFbI9EN/s1600/20160102_142326.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDdmFlD69iXhXragztnyo7g0-BU29_5FhzmhFHR6CMNWDiielbXrIuKI_jy-d4G-eDZ9nrxStIzEAl6GJd8GcdeUJ3TmyXPzGlf9AJIXctDeltkdouxveTGCzYcYcsnvCWs1AaOIFbI9EN/s400/20160102_142326.jpg" width="300" /></a></div>
<h4>
<br />Suklaapalat Ameriikan malliin </h4>
<br />
150 g tummaa suklaata<br />
150 g margariinia<br />
2 dl vehnäjauhoja<br />
1 tl leivinjauhetta<br />
2 dl sokeria<br />
3 kananmunaa<br />
<br />
pinnalle<br />
<br />
vaahtokarkkeja<br />
pähkinärouhetta<br />
<br />
1. Paloittele suklaa.<br />
2. Sekoita keskenään vehnäjauho ja leivinjauhe.<br />
3. Sulata margariini kattilassa ja lisää suklaapalat joukkoon. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Kaada seos kulhoon.<br />
4. Lisää suklaaseokseen sokeri, munat ja jauhoseos. Sekoita taikina tasaiseksi.<br />
5. Vuoraa noin 20x30 cm:n uunivuoka leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan.<br />
6. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 25 minuuttia.<br />
7. Leikkaa vaahtokarkit paloiksi ja sekoita pähkinöiden kanssa. Levitä vaahtokarkkiseos taikinalevyn päälle ja paista vielä 2-3 minuuttia, kunnes vaahtokarkit ovat hieman saaneet väriä.<br />
8. Jäähdytä ja leikkaa levy paloiksi.<br />
<br />
<br />
Jätin pähkinärouheen pois ja leikkelin minivaahtokarkit puoliksi. Ei olisi kyllä tarvinnut. Lämpimänä tätä ei kannata leikata, vaahtokarkki venyy kuin purkka, mutta jääkaappikylmänä onnistui hyvin.<br />
<br />
Lienee tarpeetonta kertoa, että kaikki meni.piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-39012768792616836052015-12-29T17:38:00.000+02:002015-12-29T17:38:20.107+02:00Joulukukat eli omena-calvadoshillo<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnZlQ4e_15XDa2I9jVc_zz00aBxv7Ir65tFmkrX2AR6A3EruIQPlY8Nhx0nNKHJEYdnzgNWWwGCquHpZN6SIiG-RVz-b9pd6Ij23lLFpDFK5aYM-Hqont_Gi1PlGrxc_JYFJBEE2cCzG-e/s1600/20151217_172203.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnZlQ4e_15XDa2I9jVc_zz00aBxv7Ir65tFmkrX2AR6A3EruIQPlY8Nhx0nNKHJEYdnzgNWWwGCquHpZN6SIiG-RVz-b9pd6Ij23lLFpDFK5aYM-Hqont_Gi1PlGrxc_JYFJBEE2cCzG-e/s400/20151217_172203.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGdZer7Cz1EohGl8HjbhlprNcFa9f6UskuBkYbBl8YEeVMe85YsxOa_EdVDq9JUfKdC7L-aUaYSo_C4r5ubWwYFOhMJxeHTr1qXg-UoKpgkcGIEnJcDXwnDljtYwuOitAJFUlmLx1K-MXU/s1600/20151218_151535.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGdZer7Cz1EohGl8HjbhlprNcFa9f6UskuBkYbBl8YEeVMe85YsxOa_EdVDq9JUfKdC7L-aUaYSo_C4r5ubWwYFOhMJxeHTr1qXg-UoKpgkcGIEnJcDXwnDljtYwuOitAJFUlmLx1K-MXU/s400/20151218_151535.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgefb5PUFwkDRC06AV9U-YQ6ue3Q5PFmEPJlyydoEVmqxAVZWkV6a-OK-0cWmPljmaCcbMPg6GMGyh-ON7pFEl2ZYgo3rrJJseWtxEkvaiCTYX5ar4v08RGSMMMfZy3yr-J4jtkLEXn3Pfq/s1600/20151218_170704.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgefb5PUFwkDRC06AV9U-YQ6ue3Q5PFmEPJlyydoEVmqxAVZWkV6a-OK-0cWmPljmaCcbMPg6GMGyh-ON7pFEl2ZYgo3rrJJseWtxEkvaiCTYX5ar4v08RGSMMMfZy3yr-J4jtkLEXn3Pfq/s400/20151218_170704.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9xGAavYasgxz5kt_OZn6SBzOg42dzZdyc4l6c5Gzu97l4rNVRodRYTGI5FzRKJD8RSeragKWXBKatJtjDx4U3eip3wR6BaeCe5ZhXE3ctD4UdCYviIvdLq3f0450rRERO6pEUFNVHoKZ0/s1600/20151218_171628+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9xGAavYasgxz5kt_OZn6SBzOg42dzZdyc4l6c5Gzu97l4rNVRodRYTGI5FzRKJD8RSeragKWXBKatJtjDx4U3eip3wR6BaeCe5ZhXE3ctD4UdCYviIvdLq3f0450rRERO6pEUFNVHoKZ0/s400/20151218_171628+%25281%2529.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<h4>
Omena-calvadoshillo (n.8 dl)</h4>
<br />
1 kg hapokkaita omenoita<br />
1 vaniljatanko<br />
4 dl hillosokeria<br />
1/2 l vettä<br />
2 kanelitankoa<br />
2 rkl calvadosia tai konjakkia<br />
<br />
Kuori ja lohko omenat, poista siemenkodat. Halkaise vaniljatanko.<br />
Mitaa kattilaan omenat, hillosokeri, vesi ja mausteet. Peitä kattila kannella ja nosta se jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Näin omenat alkavat mehustua.<br />
Keitä seosta hiljalleen noin 30 minuuttia. Sekoita välillä. Lisää joukkoon calvados ja keitä hilloa vielä viisi minuuttia. Poista vaniljatanko ja kanelitangot.<br />
<br />
Pilkoin omenat ohuiksi suikaleiksi mutta suurin osa säilyi silti ehjänä, niinpä surautin hillon sauvasekoittimella sileäksi. Lopputulos oli huomattavasti löysempi kuin ohjeen kuvassa ja hilloa tuli kahdeksan desin sijaan n.15. Niin ja hillo sai viimeisen silauksen brandystä.<br />
<br />
Maku oli (on) taivaallisen hyvä! Ollaan syöty hilloa vaniljajäätelön päällä ja aamuisin kaurapuuron kaverina. Toimii!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifl1RKH2ke2cvMnvmkb2Tp8bVGAjR0XjNCDCU9i75iYFxIN5AmjjPA6rqxLwXcYrwosM8b1FnlCJnCQIBSUacbJQsgr6aW2iOgtJqIgUXFLzQXiLZTdwRZZA-eXWoPA_4t1mwVWSWCDUBZ/s1600/20151219_150044.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifl1RKH2ke2cvMnvmkb2Tp8bVGAjR0XjNCDCU9i75iYFxIN5AmjjPA6rqxLwXcYrwosM8b1FnlCJnCQIBSUacbJQsgr6aW2iOgtJqIgUXFLzQXiLZTdwRZZA-eXWoPA_4t1mwVWSWCDUBZ/s400/20151219_150044.jpg" width="300" /></a></div>
<br />piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-49963943822702098522015-12-09T17:07:00.000+02:002015-12-09T17:07:45.790+02:00Perfektionisti paketoiOlen aina nähnyt ihan naurettavan paljon vaivaa lahjojen paketoidessani. Niin paljon, että on harmittanut sulloa niitä kasseihin/lahjasäkkeihin ja katsoa, kun ne revitään auki. Ihan hölmöä, tiedän.<br />
<br />
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiN9m9mBOw9VmuECwyXJTA1M0FpqhTNJxDcndnwGglk2kSUWz2ZxdvsYx9btIXHTkYNnJ0hpCrBBgN2tEpnSSXqhx2WXrufEALA7nF3RRIOpeewwogSIWO0ovsVbAo0tlS7uk_711pZQ_u/s1600/Screenshot_2015-12-09-15-59-44-1-1+%25281%2529.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="311" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiN9m9mBOw9VmuECwyXJTA1M0FpqhTNJxDcndnwGglk2kSUWz2ZxdvsYx9btIXHTkYNnJ0hpCrBBgN2tEpnSSXqhx2WXrufEALA7nF3RRIOpeewwogSIWO0ovsVbAo0tlS7uk_711pZQ_u/s320/Screenshot_2015-12-09-15-59-44-1-1+%25281%2529.png" width="320" /></a></div>
</div>
<div>
<br />
<div>
Millainen paperi? Millaiset nauhat? Muita koristeita? Millaiset pakettikortit? On tärkeää, että kaikki paketit ovat samanlaisia (lue: yhtä tyylikkäitä ja huolellisesti paketoituja), että teipit ovat suorassa eikä nurkissa ole ryppyjä. Edelleen, tiedän olevani hölmö. Liimattavat "pakettikortit" ja kauppojen paketointipalvelut ovat ehdoton nou-nou, samoin kaikki tip tap -henkiset lahjapaperti.</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
No, tänä vuonna pitää antaa vähän periksi. Paketoin päiväunien aikana kasan paketteja. Niillä, mitä kaapista löytyi (onneksi sieltä löytyy aika paljon kaikenlaista). Tyylikästä jälkeä tuli, mutta paketoinnissa ei kyllä ole juurikaan hohtoa kun sen tekee hirveällä vauhdilla että ehtii tehdä mahdollisimman paljon ennen, kuin vauva herää. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Paketoidessani haaveilin jälleen kerran omasta huoneesta. Kuinka hienoa olisi, jos olisi kunnon tilat säilyttää askartelutarvikkeita ja tehdä vaikka niitä paketteja. Voisi jättää kaiken levälleen ja jatkaa, kun taas on mahdollisuus. Olen vitsaillut siitä, että koska lapsella on oma huone ja Muusikollakin työhuoneensa niin pitäisihän äidilläkin olla omansa. Kuulemma onkin, kodinhoitohuone nimittäin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mut löytää siis vissiin sieltä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<span style="font-size: x-small;">(Paras karkkijemma ei muuten ole keittiön kaapissa vaan kodinhoitohuoneessa, mielellään pesukoneen välittömässä läheisyydessä. Sieltä niitä ei löydä kukaan. Koskaan.)</span></div>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-79102225896008170422015-12-02T22:09:00.000+02:002015-12-02T22:09:32.329+02:00Tule, tule, hyvä (muta)kakku<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcl5mSl8WQxMjM0FGy4DGEzOaU6Mmkddba7-RUYq09eAcyyWdVuLKLoIpAF3RVl4j9yoyer4Yt__7n98vzFfVEqPAEFXhdP7kQcTT2Bu1ED7Mbw8sj0NhiNAu3trImFBjza9L285h1CDml/s1600/IMG_20151201_152419.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcl5mSl8WQxMjM0FGy4DGEzOaU6Mmkddba7-RUYq09eAcyyWdVuLKLoIpAF3RVl4j9yoyer4Yt__7n98vzFfVEqPAEFXhdP7kQcTT2Bu1ED7Mbw8sj0NhiNAu3trImFBjza9L285h1CDml/s320/IMG_20151201_152419.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kyllä vaan olisi mukavaa, jos joulukuussa ei tarvittaisi kurahousuja. Tai kumisaappaita. Kuravaatteissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta onhan tämä lumettomuus ihan sanonko mistä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tiedän, että moni inhoaa kuravaatteiden pukemista. Niiden pukeminen on omasta mielestäni vain pukemista eikä meillä ole tarvinnut taistella siitä, puetaanko vai ei. Kun töissä pukee kuravaatteisiin pari tusinaa taaperoa tai kiskoo kolmen tusinan puntteja saappaiden päälle niin yksi kolmevuotias kotona ei tunnu yhtään missään. Mutta niiden kuravaatteiden riisuminen ja putsaaminen saa kyllä huokaisemaan, kotonakin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kuravaaterumbasta selviää järjissään kun pitää mielessä pari juttua:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
- Jos mietit, kannattaako ulos laittaa kurahousut ja/tai -hanskat, niin laita. Aina. Harvoin kaduttaa, vaikka laittaisikin "turhaan". Märkä ja kurainen haalari taas saattaa vähän harmittaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
- Kurahousut on helppo pukea päälle kun ne ovat riittävän suuret. Ulkovaatteiden kokoa seuraava koko on harvoin liioittelua. Kireiden kuristen kiskominen jalkaan saa kenet tahansa hermostumaan, eikä sellaiset jalassa voi olla mukava liikkuakaan. Tarpeeksi suuret taas sujahtavat jalkaan siinä, missä mitkä tahansa housut.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
- Haalarin/ulkohousujen lahkeet kannattaa (tietenkin) vetää saappaiden päälle, mutta jalkalenksu kannattaa jättää laittamatta saappaan alle, sillä kosteus siirtyy märkää lenksua tai kurahousujen alta vilkkuvaa lahjetta pitkin ylöspäin ja kastelee lahkeet. Kurahousujen lahje taas vedetään alas asti ja niiden lenksu laitetaan saappaan alle. Trust me, kannattaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
- Jälkihuollosta selviää helpoimmalla, kun ripustaa kurakamat niine hyvineen kuivumaan ja harjaa ne kuivana. Säästyy vaivalloiselta ja kaikki paikat kastelevalta huuhtelemiselta eikä viemärit/pesukone ole täynnä hiekkaa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
- Kun lapsi on mielestään liian vanha käyttämään kurahousuja niin vedä hihasta ässä nimeltä "puolikkaat" (= housujen malliset kurahousut, joissa ei ole henkseleitä). Ovat kovaa valuuttaa kuusi vuotta täyttäneiden keskuudessa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Bonuksena patenttiratkaisu siihen, pitääkö ne kurikset pestä (kun päiväkodista kuitenkin käsketään pesemään ihan jatkuvasti): jos ei huvita auttaa niitä lapsen päälle tai et halua, että ne puetaan ulko-oven sisäpuolella, niin pitää. </div>
<br />piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-49495442494447837962015-11-30T19:16:00.002+02:002015-11-30T19:16:51.804+02:00It's beginning to look a lot like christmas?<div dir="ltr">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwEBsv_Qxn4VO2gPnBzeEjIJ2qQ9YYm3hinVAJoxg26rhEKsIih6cq6_kTtgtYn1mqnZLAy_Ii4xyWAFBKJzmumphwBIhzVxEpp35TwQvBXP1PKh0DWlQQDVewWeDfdUAyODktUHDRMbc1/s1600/IMG_20151129_094624.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwEBsv_Qxn4VO2gPnBzeEjIJ2qQ9YYm3hinVAJoxg26rhEKsIih6cq6_kTtgtYn1mqnZLAy_Ii4xyWAFBKJzmumphwBIhzVxEpp35TwQvBXP1PKh0DWlQQDVewWeDfdUAyODktUHDRMbc1/s320/IMG_20151129_094624.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Joulumieli ei ole varmaan koskaan ollut niin kadoksissa kuin tänä vuonna. Elän jossain omituisessa rinnakkaistodellisuudessa, jossa aika on lähes pysähtynyt tai vähintään junnaa ikuisessa syksyssä. Kesä tuli myöhässä ja saman tien syntyi N. Sen jälkeen elämä onkin pyörinyt kovin pientä ympyrää ja päivät toistuneet samanlaisina riippumatta siitä, onko arki vai viikonloppu tai vaihtuiko kesä syksyksi. Olen kyllä ymmärtänyt, ettei enää ole elokuu, mutta ajantaju on pahasti hämärtynyt. Yhtäkkiä on marraskuun loppu ja jouluaattoon aikaa alle kuukausi. Shiiiit.<br />
<br /></div>
<div dir="ltr">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4kHNa_DCqrzQJUWWSjLKpQwJnUj0Rq8gW4pc5y-_GWn1qdoF8M8XFXkpMpksI8lHTUno6oyf_gNhG8mPFHjTJdh9yoR_XNsDUVYs1NpmEcpgFup4aobweWrO8zppQzw9cmVo5jJ3BJ4fk/s1600/IMG_20151128_163837.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4kHNa_DCqrzQJUWWSjLKpQwJnUj0Rq8gW4pc5y-_GWn1qdoF8M8XFXkpMpksI8lHTUno6oyf_gNhG8mPFHjTJdh9yoR_XNsDUVYs1NpmEcpgFup4aobweWrO8zppQzw9cmVo5jJ3BJ4fk/s320/IMG_20151128_163837.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinjnd2RJtMM5ufCGApaigCzNbO7XrsU5aKxK2ESo3zwV4dPXshJiotLGvfx04lFgi1O0JTdKwW768aedLgYgBR6upwCU2DOsvKOBnaqOPwpMC35qgZnSMusuOjpyUDS5QVdLBupWebHJNA/s1600/IMG_20151129_150158.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinjnd2RJtMM5ufCGApaigCzNbO7XrsU5aKxK2ESo3zwV4dPXshJiotLGvfx04lFgi1O0JTdKwW768aedLgYgBR6upwCU2DOsvKOBnaqOPwpMC35qgZnSMusuOjpyUDS5QVdLBupWebHJNA/s320/IMG_20151129_150158.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div dir="ltr">
Normaalisti marraskuun loppuun mennessä on askarreltu "joulukukkia" jo monta viikkoa, viritelty valosarjoja ja poltettu urakalla kynttilöitä. Nyt kaikki on lievästi sanottuna vaiheessa. Ideoita olisi ja intoa toteuttaa ne, mutta tilaisuudet ovat vähän vähissä. Joulukalenteri pääsi seinälle asti, sekin tosin N:n rähistessä vieressä, ja päiväunien aikana saatiin laitettua havut ja valot keittiön ikkunan kukkalaatikkoon. Niin ja leikkasin muutaman paperiympyrän, pidemmälle em ehtinyt. Kaikki muu onkin sitten vielä suunnitteluasteella. Eikä se toteuttaminen suoraan sanottuna ole kovin mukavaa/rentouttavaa/joulumieltä nostattavaa kun kaikki pitää tehdä kiireessä ja/tai pienissä pätkissä.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDT7Q4sqHALcsjBCmtOifnU3EhbXjaXJbcvcRVUEuEDl6tWrADQ96LlARuuPtc3c15mg5e4FEGi95r0WlyMik6SIW2HY6v1ssCfVCdCa3fiCKLKSzqf3FIyJfZ3FcCPiLw2SoGeK9kvckc/s1600/IMG_20151127_134333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDT7Q4sqHALcsjBCmtOifnU3EhbXjaXJbcvcRVUEuEDl6tWrADQ96LlARuuPtc3c15mg5e4FEGi95r0WlyMik6SIW2HY6v1ssCfVCdCa3fiCKLKSzqf3FIyJfZ3FcCPiLw2SoGeK9kvckc/s320/IMG_20151127_134333.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Normaalisti viettäisin myös päiväni paikassa, jossa joulun odotus on viritetty huippuunsa. Päiväkodissa suunnittelu pitää aloittaa todella ajoissa ja esimerkiksi joulukalenterin valmistelu jo monta viikkoa ennen joulukuuta. Viimeistään joulukuussa jouluaskartelut, joululaulut ja joulujuhlaharjoitukset ovat arkipäivää. Pidetään pikkujoulut, leivotaan pipareita, lauletaan, askarrellaan ja pidetään ne joulujuhlat. Ja joka päivä avataan joulukalenteri! Tänä vuonna ei päästä osaksi päiväkodin joulukuuta ollenkaan kun ei ole edes L:n joulujuhlia. </div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Oleellinen osa joulun odotusta ovat oikeastaan koko ikäni olleet myös joulukonsertit ja niihin valmistautuminen. Nimenomaan lavan puolella eikä yleisössä, siis. Tänä vuonna ei taideta päästä edes kuuntelemaan. Pitää varmaan alkaa kuunnella joululauluja. Nyt heti.'</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Ja tämä sää. Ei suorastaan viritä mihinkään tip tap -tunnelmiin. </div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Tasan vuosi sitten muuten tein postiivisen raskaustestin Roxetten keikan jälkitunnelmissa ja laitoin joulukalenterin paikoilleen ennen, kuin L tuli kotiin yökylästä. Tänään pitäisi vielä muistaa huolehtia, että sieltä kalenterista löytyy aamulla jotain! </div>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-72468220732761306062015-11-27T12:39:00.000+02:002015-11-27T12:39:50.448+02:00Just take the damn pictureYksi ärsyttävimmistä hommista ehkä ikinä on valokuvien tilaaminen. Tai ei ehkä se itse tilaaminen, mutta suunnilleen kaikki muu valokuviin liittyvä, pois lukien se niiden katseleminen. Kuvia pitää muistaa ottaa (kameralla, ei puhelimella), ne pitää muistaa laittaa koneelle (kuka muka ehtii/muistaa?), ne pitää lajitella oikeisiin paikkoihin ja niitä pitää muistaa (ja ehtiä) teettää.<br />
<br />
Sen jälkeen pitäisi ehtiäviitsiäjaksaa laittaa ne albumeihin. Siinä laittaessa pitäisi muistaa, mikä kuva on otettu missäkin kuussa ja kirjoittaa kuvan viereen oleelliset tiedot. Sillä vaikka tuntuu siltä, että kyllähän ne nyt muistaa, niin ei kyllä muista. Trust me. Laitoin syksyllä vihdoin ja viimein L:n kansioon vuonna 2013 otettuja kuvia. Nyt vasta. En tiedä syyttäisinkö hormoneja vai sitä, että kaikki pitää tehdä vauhdilla ja pienissä pätkissä, mutta olin laittanut kesän 2014 kuvia kesän 2013 kuvien joukkoon. Ihan pokkana. En sitten näköjään erottanut, onko lapsi niissä 1,5- vai 2,5-vuotias.<br />
<br />
Ollaan jotenkin onnistuttu sössimään kuvien tallentaminen niin, että niitä on useammassa paikassa ja samoja kuvia on tallessa moneen kertaan. Joku näennäinen järjestys niissä vallitsi, mutta valitettavasti näennäinen ei riitä. Läheskään. Selviteltiin sotkua eilen, kun lapset olivat nukahtaneet. Pari tuntia varsinaista laatuaikaa kahdestaan... Nyt on molemmille lapsille omat kansiot, kansioissa kansiot vuosittain ja niissä vielä kuukausittain. Vielä jos joku blokkaisi pois ne tuplat ja kopioisi osan kuvista niin, että ne löytyisivät kummankin kansiosta ja poistaisi kaikki vähänkään poistamisen arvoiset otokset. Ehkä sitten joskus.<br />
<br />
Eikä se tilaaminenkaan niin herkkua ole. Käytin siihen juuri kokonaisen tunnin, ja vähän ylikin. Eilen käytin toisen tunnin teetettävien kuvien valitsemiseen. Mutta nyt on tilattu. Jatkotoimenpiteitä odotellessa...<br />
<br />
Onhan tämä muidenkin mielestä juuri näin hankalaa ja ärsyttävää, onhan?piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-36428785684772051562015-11-26T13:06:00.000+02:002015-11-26T13:06:40.764+02:00Niillä on tapana kasvaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidfiIRsU64vQHyPBvUBGznPuxHAExb-4NcxTdCoaLLPCuBauZP6WFeQtIBmCV_VCZa0Awign1mUC22dhgsaGCAA9ZfVzL3sdAy5pdiTbroqM_mszPA0Nevsu3Fsc8QIVinKlS9r507dy6A/s1600/IMG_3621.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidfiIRsU64vQHyPBvUBGznPuxHAExb-4NcxTdCoaLLPCuBauZP6WFeQtIBmCV_VCZa0Awign1mUC22dhgsaGCAA9ZfVzL3sdAy5pdiTbroqM_mszPA0Nevsu3Fsc8QIVinKlS9r507dy6A/s320/IMG_3621.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Kameran muistikortille tallentui joulukorttikuvia otettaessa tällainen tonttutyttö. Voi meidän pientä, joka on yhtäkkiä jo niin kovin iso!piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-91799937092609721322015-11-22T21:29:00.001+02:002015-11-22T21:29:53.462+02:00Melkein kuin Strömsössä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrL3z_W7q5ycAiTQAHGSW6chjb1FolK2CfczKpxxrSoCztq34Y2nX_eN1jVCxQ718-Tq9QCQlWaC01Xl5GKk8DO63V-IRUd6bZx6_w0j2HWFiyoKc2VLf28ypVfHx_DczDfopmmKYhVy22/s1600/IMG_3623.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrL3z_W7q5ycAiTQAHGSW6chjb1FolK2CfczKpxxrSoCztq34Y2nX_eN1jVCxQ718-Tq9QCQlWaC01Xl5GKk8DO63V-IRUd6bZx6_w0j2HWFiyoKc2VLf28ypVfHx_DczDfopmmKYhVy22/s320/IMG_3623.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM6gawwDJqKAjBv4G2sBskof_w3E0yvdC9pOb9CptJZl6vHsnCbY1rIJV1UX5Qj9sALlCMsQ8GqJAc_DEz5uoW-30R32H_31EuoKEbpBtnTFwB11KJvB5RS0FjL1nvI_cEtPUlVK8HFg3a/s1600/IMG_3634.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM6gawwDJqKAjBv4G2sBskof_w3E0yvdC9pOb9CptJZl6vHsnCbY1rIJV1UX5Qj9sALlCMsQ8GqJAc_DEz5uoW-30R32H_31EuoKEbpBtnTFwB11KJvB5RS0FjL1nvI_cEtPUlVK8HFg3a/s320/IMG_3634.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgP-TE7_7Zf7LXOW4JGfrNZnANoy_hrnQjOA15khU3nzwwahDEb5h1njqEpGTHm4nPostXoaJza8Xu80BgRNiInKmcHM6beEU2O08CwqQWflBu7QrdeJYacwx0MEKKgfBJ2xhu5hQwd0rB/s1600/IMG_3628.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgP-TE7_7Zf7LXOW4JGfrNZnANoy_hrnQjOA15khU3nzwwahDEb5h1njqEpGTHm4nPostXoaJza8Xu80BgRNiInKmcHM6beEU2O08CwqQWflBu7QrdeJYacwx0MEKKgfBJ2xhu5hQwd0rB/s320/IMG_3628.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimX9D-eFAxfcMA7k0wAN4wmPTgKLd2nOn8O1nZyYs0NAGxxJS_Bib2qKtEj-a65wusrbWhiVTQPqwNyCXJH4wP4KLCxxOQkxiKHvOf5IQs2hPInOL_NORq5Iywg13bttjx1sKaJzUWzguE/s1600/IMG_3660.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimX9D-eFAxfcMA7k0wAN4wmPTgKLd2nOn8O1nZyYs0NAGxxJS_Bib2qKtEj-a65wusrbWhiVTQPqwNyCXJH4wP4KLCxxOQkxiKHvOf5IQs2hPInOL_NORq5Iywg13bttjx1sKaJzUWzguE/s320/IMG_3660.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Jos sunnuntai-iltana tuntuu siltä, että on ollut leppoisa päivä niin saattaa tulla mieleen, että joulukorttikuva hoituisi nyt helposti.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
No ei hoidu.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-60527782131755230912015-11-12T16:50:00.000+02:002015-11-12T16:50:50.798+02:00Kolme kuukautta<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKra2U7fiQV-NmjrZ5sivFZHX3itOTNKYq0nXjDLKesyVruAD8bWG9kgZ1wkm4H0OSCx7zDY8fl9mOsbBFv2_r3omqY2y2GPeu9shQKauZPqq3UHQkMsDXVHaDkyLWHKhyphenhyphendHI8L7lxijrl/s1600/20151112_135710.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKra2U7fiQV-NmjrZ5sivFZHX3itOTNKYq0nXjDLKesyVruAD8bWG9kgZ1wkm4H0OSCx7zDY8fl9mOsbBFv2_r3omqY2y2GPeu9shQKauZPqq3UHQkMsDXVHaDkyLWHKhyphenhyphendHI8L7lxijrl/s320/20151112_135710.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Esikoisen täyttäessä kolme kuukautta sulatettiin pakastimesta ristiäiskakkua ja kutsuttiin kummit kakkukahville. Silloin oli kaunis, huhtikuinen kevätpäivä ja muistoksi napattiin oikein valokuvakin. Tänään on kuopuksen vuoro. Ulkona on harmaata, pimeää ja märkää eikä kakusta tai kummeista ole tietoakaan. N itse ei onneksi koe menettävänsä mitään, mutta äidillä on kyllä jo nyt huono omatunto siitä, mitä kaikkea toisen lapsen kanssa jää tekemättä.</div>
<br />
Kolme kuukautta on joka tapauksessa täynnä. Muistan odottaneeni tätä päivää ihan ensimmäisinä viikkoina. Tiedä sitten, mitä ihmeitä kuvittelin tänään/tähän päivään mennessä tapahtuvan. Muistan lukeneeni jostain "Mitä sanoisit tuoreelle äidille? Kerro oma vinkkisi!" -jutusta, että "koko vauvavuosi ei ole yhtä kamala kuin ensimmäiset kolme kuukautta". Niin että jotain maagista tässä rajapyykissä on oltava. Ensimmäiset kolme kuukautta eivät ole olleet kamalia (aika on näköjään jo kullannut ensimmäisten viikkojen tuskat...) eivätkä varmasti ole loput yhdeksänkään. Koska arkea on helpompi sietää ja ja ja...<br />
<br />
Koska äiti on nykyään (edes vähän) rennompi niin N:n päiväunien aikana voidaan vaikka pelata. Eikä pelkästään siivota.piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-52490950869864483462015-11-08T20:47:00.003+02:002015-11-08T20:47:41.104+02:00Ikävä äitiEn ole koskaan ollut kovin halukas neuvomaan muita siinä, miten lasten kanssa pitäisi toimia tai miten jokin tilanne tulisi ratkaista. Mikä toimii yhdellä ei toimi toisella eikä ongelmiin ole valmiita pakettiratkaisuja. Pyydettäessä olen mielelläni avuksi ja kerron mielipiteeni. Ja yritän muistaa painottaa, ettei minun mielipiteeni ole se yksi ainoa oikea, vaan vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni. Ihan tuulesta temmattuja ne mielipiteet eivät toki ole...<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Olen aivan varma siitä, että monien mielestä vaadin lapseltani (lapsiltani) liikaa ja/tai olen kylmä ja tunteeton. Meillä ei saa hyppiä sohvalla (koska sohva menee pilalle) eikä vanhempien sängyssä (koska naurettavan kalliit futonit). Meillä joutuu keräämään lelut olohuoneesta ennen nukkumaanmenoa (koska äiti ei ole palvelija eivätkä vanhemmatkaan levitä tavaroitaan lastenhuoneeseen leikkien tielle) ja siistimään myös omaa huonetta (koska tavaroiden paikka ei ole lattialla). Meillä ei katsota ruokapöydässä padia tai leikitä (koska miksi ihmeessä niin tehtäisiin?!). Meillä ei saa levittää tavaroita keittiön laatikoista tai ylipäätään mennä kaapeille/laatikoille ilman lupaa (keittiövälineitä saa toki leikkeihin, mutta pääsääntöisesti lelut ovat leikkimistä ja keittiövälineet ruoanlaittoa varten). Meillä ei myöskään saa päättää tuleeko ruokapöytään, antaako lääkärin katsoa korvat, peseekö hampaat/leikataanko kynnet/pestäänkö hiukset, meneekö nukkumaan kun on nukkumaanmenoaika tai muuta vastaavaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuulostaako kylmältä? Ehkä. Mutta: kaikesta keskustellaan. Kolmevuotias tietää, miksei sohvalla saa hyppiä, miksi lelut pitää kerätä tai miksi pesulla on käytävä tai annettava lääkärin katsoa ne korvat. Tottelisitko itse vain sen takia, että joku käskee? Ilman, että se joku perustelee, miksi näin ja näin pitää/on tapana tehdä? En minäkään. Usein on kova huuto ja parku, mutta sitten on. Mitä väliä? Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että asiat tehdään siitä huolimatta, että lapsi esittää kuolevaa joutsenta. Helppoa tai mukavaa se ei ole, todellakaan, mutta ei sen ole tarkoituskaan olla. Ehkä vaadin monen mielestä liikaa, mutta ainakin arki toimii eikä tarvitse miettiä, miten ihmeessä selvitään lääkärireissusta, kyläilystä tai ihan vaan siitä arjesta. Joskus tulee paha mieli siitä, että on jonkun muun synttärit ja se joku muu saa lahjoja. Tai siitä, että joku muu pääsee Ti-Ti Nalle-kylpylään eikä itse pääse. Tai siitä, että joku muu saa mennä mummolaan yökylään. Voi voi. Puhumalla pääsee silloinkin pitkälle: oma syntymäpäivä tulee ja silloin on ihan oma syntymäpäivä eikä sillä toisella ole silloin syntymäpäivää ollenkaan, Ti-Ti Nalleakin voidaan mennä joskus katsomaan ja yökyläänkin pääsee, ei vain juuri nyt.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta arvatkaa mitä? Meillä ei ole pakko syödä, riittää kun maistaa. Meillä saa aika usein päättää, mitä pukee päällensä. Meillä saa toivoa, mitä ruokaa tehdään ja usein saa myös jälkiruokaa. Meillä saa joskus valvoa pidempään ja katsoa vaikka hauskoja kotivideoita. Meillä saa aika usein kuunnella kaksi iltasatua. Meillä saa leipoa äidin kanssa ja nuolla taikinakulhot. Meillä saa kattaa kahvipöydän. Meillä saa soittaa oikeita soittimia. Ja meillä saa osallistua oikeastaan ihan kaikkeen, mihin haluaa. Eikä meillä puhuta lapselle kuin vähä-älyiselle.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kukaan harvemmin nyrjähtää. Koska homma toimii ja lapsen kanssa voi keskustella. </div>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-72599758804362286652015-11-06T16:26:00.000+02:002015-11-06T16:26:18.439+02:00Ihana, kamala arki<div dir="ltr">
Arki on tällä hetkellä aika <strike>ankeaa</strike> <strike>tylsää</strike> puuduttavaa. Vauva toki on ihaninta, mitä voi olla, mutta toisesta huolehtiminen ja sen toisen tarpeiden asettaminen omien edelle ihan koko ajan on pidemmän päälle kuluttavaa. Niin kuin sekin, että asiat pitää tehdä niin, että huolehtii samalla vauvasta. Tämä ei toki tullut yllätyksenä, mutta mutisenpa kuitenkin.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Elämä on silti nyt huomattavasti helpompaa kuin esikoisen vauva-aikana. L oli suuritarpeinen vauva joka ei viihtynyt yksin hetkeäkään, nukkui huonosti ja valitti vatsavaivoja pitkään ja hartaasti. N taas on perustyytyväinen kaveri joka jaksaa katsella muiden touhuja ihmeen pitkään, nukkuu (ainakin vielä toistaiseksi) hyvin eikä hermostu pienistä. Odotan koko ajan koska rähinä alkaa, sillä kaikessa puuduttavuudessaankin elämä kahden lapsen kanssa on tosiaan "helpompaa" kuin silloin muinoin yhden kanssa. Tai ei ehkä ole helpompaa mutta tuntuu helpommalta.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Kotona nysvätessä alkavat ihan olemattomat asiat ärsyttää (niiden isojen ja/tai "oikeiden" ärsytyksen aiheiden lisäksi). Se, että joka aamupäivä on mentävä ulos (ja se, että sinne ulos lähteminen on ei-niin-kovin-pieni operaatio). Se, että vaikka aamulla on elämääkin suurempi nälkä pitää ennen aamupalaa ruokkia vauva, vaihtaa sille vaippa ja pukea vielä vaatteetkin. Ja sen jälkeen huolehtia vauvasta myös oman aamupalan ajan, tietenkin. Se, että nukkumaan ei pääse silloin, kun haluaa. Se, että joka päiväksi pitää keksiä/valmistaa kaksi lämmintä ruokaa. Ei varmaan tarvitse jatkaa...</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Toisinaan tuntuu onneksi kevyemmältä. Silloin otetaan aamupäivällä rauhassa, lähdetään käymään kirjastossa, ostetaan kauppareissulta Frozen-dvd ja katsotaan se kaksi kertaa peräkkäin. </div>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-84680691246045759082015-10-27T18:41:00.001+02:002015-10-27T18:41:38.303+02:00Mmmiten?<div dir="ltr">
Miten ihmeessä pienten lasten äidit ehtivät päivittää blogia? Mielessä on ollut monta hyvää ideaa ja aikomusta, mutta ne eivät koskaan jalostu tekstiksi asti. Eihän kirjoittamiseen välttämättä menisi niin kauheasti aikaa, mutta tekemistään odottaa niin moni muukin asia. Siis silloin (harvoin), kun on mahdollisuus tehdä jotain. Toistaiseksi blogin edelle ovat tärkeysjärjestyksessä menneet esim. syöminen, lukeminen sängyssä ennen nukahtamista, ristiäiskoristeiden askarteleminen ja vauvakirjan täyttäminen. Pyykkien, tiskien ja muiden kotitöiden lisäksi, siis.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Ehkä tämä tästä kunhan saadaan päiviin jotain rytmiä. </div>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-19345832378797286662015-10-06T18:49:00.000+03:002015-10-06T18:49:05.016+03:00Mitäs nyt sitten?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLDOMQ8ELVPtiFAvm4PL-1xK9RTZA5g2YydyrzA-2WVCek5Xqe-0l8zPNpvqj6NcmJxwcijkYMJkTkMTkmlpcJEks9rQgt9AGmwKdSVIhxchHvMqVypQCS6UiIbfdVlLptNytrjetkTxZf/s1600/IMG_3459+kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLDOMQ8ELVPtiFAvm4PL-1xK9RTZA5g2YydyrzA-2WVCek5Xqe-0l8zPNpvqj6NcmJxwcijkYMJkTkMTkmlpcJEks9rQgt9AGmwKdSVIhxchHvMqVypQCS6UiIbfdVlLptNytrjetkTxZf/s320/IMG_3459+kopio.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lapsi sai sunnuntaina nimen. Ja hyvän nimen saikin! En ole vielä keksinyt, millä nimellä haluan lapsia täällä kutsua mutta kerrottakoon, että kahdeksanviikkoinen hymypoikamme sai nimen Nooa. Uhosin, että kun ristiäiset ovat ohi niin en edes yritä tehdä mitään. Mutta nyt mielessä pyörivät mm. kiitoskortti ja se, että sitä varten pitää ottaa valokuva sekä valokuvien haaliminen sukulaisilta, niiden teettäminen ja albumiin laittaminen ja ja ja...</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ja, ette usko, mutta joulu! Siihen kun ei kuulemma ole enää edes kahdeksaakymmentä yötä... Päätin jo aikoja sitten, että tänä vuonna en virkkaamuovaileleikkaaliimaa, vaan meidän joulukukkamme saavat tänä vuonna luvan olla ihan oikeasti kukkia. Mutta mutta. Hulluahan se olisi alkaa värkätä mitään, mutta mieli tekisi kuitenkin. Jos jotain tosi tosi helppoa, nopeaa ja yksinkertaista? As if.</div>
<br />piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-33659696275898165282015-09-22T14:01:00.000+03:002015-09-22T14:01:51.875+03:00Kuinka lähteä lenkilleEn edes muista, koska olen viimeksi käynyt lenkillä. Edes kävellen. Kun oikein muistelen niin mahdollisesti raskausviikolla 18. Aikaa edellisestä lenkistä on joka tapauksessa kuukausia. Vointi ei todellakaan ollut ensimmäisinä viikkoina synnytyksen jälkeen sellainen, että olisi tehnyt mieli lenkille. Vaikka oikeasti odotankin malttamattomana, että pääsisi juoksemaan. Siihen kuitenkin taitaa kulua vielä tovi... Mutta kävellä voi! Koska "pelkkä" käveleminen ei tunnu edes lenkiltä niin ainoa oikea vaihtoehto on sauvakävely. Siinähän saattaa tulla jopa hiki! Ihan tuosta vaan ei lähteminen onnistunut, mutta melkein. Kas näin se käy:<br />
<br />
1. Keksi aamulla, että tänään voisi olla hyvä päivä edes yrittää.<br />
<br />
<div>
2. Mainitse Muusikolle, että menisit mielelläsi illalla lenkille. Saa puolison hyväksyntä asialle.<br />
<br /></div>
<div>
3. Syö vatsa täyteen anoppilassa.<br />
<br /></div>
<div>
4. Lähde suoraan ruokapöydästä tapaamaan kohtalotovereita ja syö monta palaa täytekakkua ja ihan liian monta irtokarkkia (ja maksa niiden syömisestä yöllä kun vauva valittaa vatsaansa).<br />
<br /></div>
<div>
5. Saavu kotiin väsyneenä ja tajua, että kello on jo vaikka mitä eikä lapsi ole saanut ruokaa. Komenna mies ja lapsi ruokapöytään ja ole tyytyväinen, että imetit juuri ennen kotiinlähtöä.<br />
<br /></div>
<div>
6. Mieti vielä hetki tai kaksi jaksatko/viitsitkö lähteä ja pärjääkö vauva ilman maitoa sen aikaa.<br />
<br /></div>
<div>
7. Päätä lähteä.<br />
<br /></div>
<div>
8. Mieti, missä ihmeessä treenivaatteet ovat ja mahtuvatko ne päälle.<br />
<br /></div>
<div>
9. Löydä vaatteet vaatehuoneesta ja huomaa, että ihme kyllä ne mahtuvat.<br />
<br /></div>
<div>
10. Totea, että todellakin tarvitset uudet urheiluliivit.<br />
<br /></div>
<div>
11. Tajua ettet tiedä, missä sykemittarisi on.<br />
<br /></div>
<div>
12. Kaivaudu uudestaan vaatehuoneeseen ja löydä sykemittari ja -vyö.<br />
<br /></div>
<div>
13. Löydä solmussa olevat kuulokkeet ja muistele, mitä lenkillä oli joskus muinoin tapana kuunnella.<br />
<br /></div>
<div>
14. Ilmesty keittiöön ja näe Muusikon ilmeestä ettet muistanut sanoa olevasi lähdössä lenkille.<br />
<br /></div>
<div>
15. Suukota kaikkia kolmea ja lupaa tulla kohta takaisin.<br />
<br /></div>
<div>
16. Etsi vielä kävelysauvat varastosta ja lähde.<br />
<br /></div>
<div>
17. Tajua, että olet ensimmäistä kertaa erossa vauvasta.<br />
<br /></div>
<div>
18. Ihmettele, miksei se tunnu lähes maailmanlopulta.<br />
<br /></div>
<div>
19. Reippaile 40 minuuttia vesisateessa ja ole niin hyvällä tuulella ettei sade edes haittaa.<br />
<br />
20. Löydä palattuasi kotoa yksi aikuinen, yksi kolmevuotias ja yksi tyytyväinen vauva (jolle tosin tuli elämää suurempi nälkä samalla sekunnilla, kun bongasi maidontuoksuisen äidin).</div>
<div>
<br />
Otamme tavaksi.</div>
piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-76092058581017197012015-09-21T18:02:00.000+03:002015-09-21T18:02:53.798+03:00Siisteysintoilija?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv9Q9RUEt4oDuqTAEh4Jvcu4LdA7cUyvekYJ7omOtWT3oPvjGfi08ktELyM7rnt-zzw-j_pS8u6aBPhU5EE1j25vaMEvfP9ztsKv6SDCyuFYxzw0Ps3MwSRQg3F6uR5B0M5KUoS7KZgpYB/s1600/20150918_110957.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv9Q9RUEt4oDuqTAEh4Jvcu4LdA7cUyvekYJ7omOtWT3oPvjGfi08ktELyM7rnt-zzw-j_pS8u6aBPhU5EE1j25vaMEvfP9ztsKv6SDCyuFYxzw0Ps3MwSRQg3F6uR5B0M5KUoS7KZgpYB/s320/20150918_110957.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<a href="http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby">Puutalobaby</a> haastoi ihmisiä ottamaan kuvan keittiön pöydästä juuri sellaisena kuin se juuri sillä hetkellä on. Siis ilman siivoamista tai minkäänlaista kaunistelua.<br />
<br />
Mitäköhän tämä kertoo allekirjoittaneen luonteesta? Keittiön siivoaminen on yksi ärsyttävimmistä asioista mitä päivittäin pitää tehdä, mutta vielä ärsyttävämpää on se, että keittiössä on sekaista ja/tai likaista. Ehkä olen ihan liian tarkka mutta siedän sotkua e-rit-täin huonosti. Voisinkohan vedota (ihan itse diagnosoituun) erityisherkkyyteen?piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-69875197607422411842015-09-20T11:02:00.001+03:002015-09-20T11:02:28.394+03:00Hajanaisia huomioita Ei ole väliä, odottaako yösyötön jälkeen minuutin vai kymmenen, vatsa täynnä nukahtaneen lapsen kitinä alkaa samalla sekunnilla kun itse laittaa pään tyynyyn.<br />
<br />
Isompi itki ja kiukutteli aamupäivällä niin paljon, että oksensi. Olohuoneen valkoiselle matolle, mihin muuallekaan. Mom's one year diary kertoi, että tasan vuosi sitten oli oksentanut leikkipuistoreissun jälkeen autoon. Oli vissiin vuosipäivä.<br />
<br />
Jos alkuviikosta kuulee jonkun puhuvan radiossa lauantaina esitettävästä lastenoopperasta, paimentaa mummin lapselle oopperaseuraksi ja pappan hakemaan liput niin kannattaa varmistaa, minä lauantaina esitys on. Vaikka se joku kuinka puhui vaan lauantaista niin, että tyhmempi voisi olettaa sen olevan tulevana lauantaina.<br />
<br />
Kun farkkujen ostaminen olisi kerrankin niin helppoa, että kävelisi vain liikkeeseen ostamaan tietyt farkut niin ei kannata kuvitella, että omaa kokoa olisi jäljellä.<br />
<br />
Jos aamulla on vartti aikaa ja pitää valita, meneekö suihkuun vai syökö, niin mene suihkuun. Aina. Syödä voi lennossakin.piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-61837700572263816542015-09-18T17:07:00.001+03:002015-09-18T17:07:57.376+03:00Voitko poistaa ne kaikki?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1JeysthPjwwwhpt4QmPsjApE8E2rNS0u73d3W3K7rXlh4wxtjrLVuIlkDg84wXlWfucm8fxiqlGcHO_GpybUuOUqhAMCk8uHQrMnBfBUDMCrenW1xCuYV7KPbYn7OtmEN5PbH9f5AzCLs/s1600/20150917_135328.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1JeysthPjwwwhpt4QmPsjApE8E2rNS0u73d3W3K7rXlh4wxtjrLVuIlkDg84wXlWfucm8fxiqlGcHO_GpybUuOUqhAMCk8uHQrMnBfBUDMCrenW1xCuYV7KPbYn7OtmEN5PbH9f5AzCLs/s320/20150917_135328.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Arvatkaa, kuinka monta kuvaa äidistä ja pojasta on? Ei kovin montaa. Jos (kun) ei lasketa synnärillä otettuja. Tai niitä, kun oltiin oltu kotona pari päivää ja imetin sohvalla tukka likaisena, ilman meikkiä ja imetyshiessä uiden. Ei ihan esittelykelpoisia, siis. Siispä pyysin eilen Muusikolta että ottaisi meistä kuvan. Vaikka tukka olikin likainen enkä ollut meikannut. Seurasi monta paikanvaihtoa, verhon avaamista, vääntämistä ja kääntämistä, pukluja, takana näkyviä sotkuja ja älyttömiä ilmeitä.<br />
<br />
Tässä vähiten huono otos. Ei hyvin mene.piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-93060389313500114.post-43353928124788227172015-09-15T14:58:00.000+03:002015-09-15T14:58:27.456+03:00Lapsityövoimaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqtk78GQChPNblgQ_1d5c9AWrvC18AQjjuTNVrcFKni1hA4ToqlZ5CFIE1pT248dIM95pJiLCg-GSvUjTPQz9FyyD63Z1AjKy9_dFq1AekqhIB-Qh3XYWbTG62o1xFVsGpYTYkXYDNLUsa/s1600/20150914_111519-3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqtk78GQChPNblgQ_1d5c9AWrvC18AQjjuTNVrcFKni1hA4ToqlZ5CFIE1pT248dIM95pJiLCg-GSvUjTPQz9FyyD63Z1AjKy9_dFq1AekqhIB-Qh3XYWbTG62o1xFVsGpYTYkXYDNLUsa/s320/20150914_111519-3.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Meillä on takapihalla jonkun joskus näppäränä itse muuraama grilli. Ei todellakaan mikään kaunis, eikä edes toimiva. Ensimmäisenä kesänä yritettiin grillata, grilliä ei saanut tarpeeksi kuumaksi millään eikä ruokakaan meinannut kypsyä. Tietenkään. Taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun edes yritettiin. Toisena kesänä huomattiin, että lintu oli tehnyt kannen alle pesän ja muninut munat. En tiedä, kyttäsivätkö naapurin kissat vieressä niin, ettei emo uskaltanut ruokkia poikasiaan vai kuolivatko poikaset kuumuuteen, mutta loppu ei ollut kovin onnellinen.<br />
<br />
Nyt kolmantena kesänä päätettiin, että grilli ja sen ympärillä olevat laatat saavat lähteä. Tuumasta toimeen pääseminen kesti koko kesän (eikä työ tullut kerralla valmiiksi, koska vauva ja omituiset työajat) mutta hyvään alkuun päästiin. Tai Muusikko ja lapsi pääsivät, minä hyssyttelin vaunuissa torkkuvaa poikaa ja yritin samalla raikota kukkapenkkejä. Paino sanalla yritin. Lopputuloksena puoliksi purettu grilli, kauhea kasa kuihtuneita kukkia, allekirjoittaneella komea haava sormessa ja lapsella maailman ehkä likaisimmat vaatteet. Mutta kivaa oli. Jospa tuon homman saisi vielä tehtyä loppuun niin saisi nurmikon kylvettyä ennen talvea...piiahttp://www.blogger.com/profile/05395459282706312176noreply@blogger.com0