28.12.2009 söin parasta kakkua ikinä (kuten kuvasta näkyy) ja käytin mekkoa, johon en nyt edes haaveile mahtuvani. Sen kunniaksi herkuteltiin tänäänkin, oli arki tai ei.

Koska tämä syöminen on tarkoitus lopettaa?

Rauhallista joulua!

Sukulaisten joulu"kukat" näyttävät tänä vuonna tältä. Joka vuosi vannon, että ensi vuonna ostan oikeita kukkia enkä neulo/virkaa/askartele viikkotolkulla, mut loppujen lopuksi neulon/virkkaan/askartelen kuitenkin.

Because they're worth it.

Jos paketin päällä lukee Fazer niin sisältö ei voi olla kovin pahasti pielessä. Kävi mieletön tuuri ja voitin Ripun joulukalenteriarvonnasta suklaata, vieläpä ehkä tyylikkäimmässä rasiassa ikinä! Kaikki tietenkin tunnistaa, että kuva on Tove Janssonin käsialaa. Eikö?

Komeasti kiiltää, tiedän. Ette usko, kuinka nopeasti sisältö katoaa, jos menee ja ottaa muovit pois! Siispä en ota. Ihan vielä.

En ikimaailmassa voisi tehdä paketteja paketointipalvelussa. En. Valittaisin vääränlaisista (lue:rumista) papereista ja surkeista nauhoista ja vielä enemmän siitä, ettei paketteihin voi lisätä mitään ylimääräisiä koristeita. Ja että yhtä paperia ja yksi nauhavaihtoehto? Hah. Jatkuvan valituksen lisäksi olisin auttamattoman hidas kun leikkelisintaittelisinkokeilisin, miten paketista saa mahdollisimman nätin. (Niillä surkeilla papereilla ja nauhoilla se ei tietenkään olisi edes mahdollista.) On siis kaikille parempi, että väännän paketteja ihan vaan kotona. Niitä paria viimeistä en enää ihan niin antaumuksella...

FatCat heitti hyvän mielen haasteella (jo tooosi kauan sitten...):

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle."

Huh. Tällä hetkellä olisi huomattavasti helpompaa listata asioita, jotka ovat tekemättä tai jotka ärsyttää, mut mukavampi on tietenkin listata hyvää mieltä tuovia asioita. Siispä sellaisia sekalaisessa järjestyksessä, olkaa niin hyvät!

Siisti koti. Ei silti tarkoita sitä, että tykkäisin siivota, tai että koti olisi aina siisti...
Lapsi. Vaikka välillä väsyttää/ärsyttää/menee hermot niin onhan tuo parasta, mitä voi olla.
Hyvä ruoka. Tarjoillaan yleensä jonkun muun tekemänä.
Kauniit asiat. Kynttilät, luminen maisema, kauniit värit vaatteissa tai vaikka lapsen kuvakirjoissa.
Liikunta. Jos sitä vain ehtisi harrastaa... Ennen kolme tai jopa neljä spinniäpumppiacombatia viikossa, nykyään ei mitään! Tarvitseeko erikseen mainita, että sen kyllä huomaa?!
Musiikki. Sekä kuunneltuna että itse laulettuna.
Hyvä(t) ystävä(t). Tuskin kaipaa tarkennusta.
Lukeminen. Aikaisemmin luin vuoden aikana kymmeniä kirjoja, nyt tahti on sattuneesta syystä vähän verkkaisempi.
Asioiden saaminen valmiiksi. Esim. lahjojen paketointi on kivaa, mutta alkaa vähitellen ärsyttää kun tuntuu, että tavaravuori on ihan loputon. Enää yksi lahja paketoimatta! Tai ehkä kaksi. Tai... no niin...
Se, että asiat sujuvat. Tavarat ovat siellä, missä niiden pitäisi olla. Kaupasta löytyy sitä, mitä sieltä mentiin hakemaan. Asiat tehdään niin, kuin on sovittu ja silloin, kuin on sovittu. Ja niin päin pois.


Tyrkkään haasteen eteenpäin Norsikselle, Nollikselle, Tiinalle, Oi mutsi mutsille ja Nessalle.

Ihan just vasta äsken istuin jumppapallon päällä ja askartelin ristiäiskutsuja. Hyvä, että askartelin, seuraavana päivänä olikin jo ihan muuta tekemistä. Niistä hetkistä on kalenterin mukaan kulunut viittä vaille vuosi, siispä mummien ja kummien postilaatikkoon kolahtaa tänään kutsu ykkösb1leisiin.

Pinkki prinsessahörhellys saa luvan odottaa vielä ainakin yhden vuoden. Kuten kuvasta näkyy.

Body ennen:

Ja sama vaate noin tusinan värikylpyannoksen jälkeen:

On ilmeisesti ollu kivaa.

Vielä ehtii osallistua Joulupuu-keräykseen!

Ruokakaupan joulupuussa oli kuin tilauksesta pakettikortteja alle 1-vuotiaille. Kääräisin paketteihin vaatteita, jotka jäivät meillä syystä tai toisesta käyttämättä. Toivottavasti niistä on iloa jollekin muulle pikkuiselle.

Meidän vaatehuoneessa ne eivät ainakaan ilahduta yhtään ketään, pikemminkin päin vastoin...

Tänään vietetään sekä Sibeliuksen että Suomalaisen musiikin päivää. Sen kunniaksi kannattaa kuunnella jotain (ihan) muuta kuin Whamin Last Christmasia.

Terveisiä tähtitehtaalta! Voisin kiukutella adventtikynttilöiden takia tai harmitella sitä, että omista omin kuoro on parasta aikaa Prahassa (toivottavasti näyttämässä, mistä kana pissii), mut... niin, mä taittelen näitä.