Mitä normaalit ihmiset tekee viikonloppuisin?

Muusikko lähti pariksi päiväksi vähän pidemmälle. En pane pahakseni, oma rauha on ihan tervetullutta. Tai rauha ja rauha, tämäkin viikonloppu on ihan täynnä ohjelmaa. Lintsasin tämän illan kolmetuntisesta, näin tahmean päivän jälkeen tuntui siltä, etten pysty taipumaan yhtään minkäänlaiseen suoritukseen. Varsinkaan, kun huominen on kaukana vapaapäivästä. Luvassa on työpäivän verran koulutusta (hyvää sellaista, toivottavasti!) ja heti perään muutama tunti oopperaa. Kaikeksi onneksi tälläkin kertaa tanssitreenit. Koulutuksen jälkeen laulu tuskin sujuisi kuin tanssi, mutta masurkkaan saatan jopa taipua. Vi ses. Jottei menisi ihan löysäilyksi on sunnuntainakin treenipäivä.

Nyt pitää enää keksiä, miten haluan huomenna pukeutua. Kun ei tarvitse tarjeta ulkona ja olla päästä varpaisiin säänkestävä... Tuulipukuun kiinni kasvaminen lienee jonkin sortin ammattitauti, valitettavasti.

Opin tänään, että Pikku Myy on Nuuskamuikkusen sisko. Mitä ihmettä?!

Eihän kukaan muukaan tiennyt, eihän...?

Pakko myöntää, ettei se oopperan tekeminen ole tänäkään syksynä ihan niin puuduttavaa kuin luulin. Eilen pistettiin tanssiksi, ja ihankauheenkiva koreografi sai porukkaan liikettä ihan kiitettävästi. Jopa vanhemmat äijät taipui polkkaan ja ties mihin! Ja kivaa oli, ainakin tällä kuorolaisella, joka sattui saamaan ihan huipun tanssiparin!

Yläastetasoinen työhakemus pudotettiin tänään postilaatikkoon. Jaiks.

Ihme viikko takana. Tai eihän se vielä ohi ole, mutta kuitenkin. Viikko alkoi ei-niin-iloisesti ihan jäätävällä nuhalla, minkä seurauksena yöunet ovat venyneet aikalailla pitkiksi ja viikon urheilusaldona komeilee pyöreä nolla. Onpa kiva. Nukkumista ovat häirinneet ihan liian myöhäiset harjoitusajat, jotka tuntuvat tulleen jo vähän tavaksi. Odotan mielenkiinnolla tämän illan treenejä, eilen olin jo nukkumassa siihen aikaan, kun tänään pitäisi vielä jaksaa pakertaa...

Viikon apuaemmäkestävoiskoihanoikeestieikai-ahdistuksen aiheutti tyrkyllä oleva (jos ei ihan niin ainakin melkein) unelmaduuni. Koska mikään ei koskaan ole ihan yksinkertaista, liittyy tähänkin matkaan (totta kai) ei-ihan-pieni mutka. Kuinkas muutenkaan. Hakemus on kuitenkin käännetty toiselle kotimaiselle (tuloksena jotain yläasteella kirjoitetun aineen tasoista...), nyt pitää enää kääntää ajatukset emmäihanoikeestivoi-asennosta tottahemmetissävoin!-asentoon. Ja toivoa parasta. Tai pahinta. Tai jotain.

Mistä ihmeestä löytyisi motivaatiota oopperan harjoituksiin? Vuosi sitten harjoiteltiin Mozartia innosta piukeana. Silloin harjoituksiin mentiin (melkein) riemusta kiljuen ja varsinkin näytöksissä nautittiin joka sekunnista. Nyt on vähän eri fiilis... Ai minkä takia? No ainakin sen, että Mozart ja Kaipainen ovat vähintään valovuoden päässä toisistaan. Siis vähintään. Ja jos Mozart on aina taatusti kunnon tavaraa, niin lastenoopperan tekeminen vaatii kyllä ihan omanlaisensa mielentilan. Harmi vaan sellaiseen on työpäivän jälkeen aika vaikea päästä... Valivali, tiedän.

Tätä en ihan heti kehtaa myöntää (ainakaan) muusikolle, mutta tällä viikolla parhaat fiilikset on tarjonnut Jukka Poika. Voi hyvä ihme... Taikuri on itsekin ihmeissään, sillä olen vuosikaudet ällönnyt koko tyyppiä! Syytän tapahtuneesta spinniohjaajaa, joka soittaa palauttelubiisinä Mielihyvää -kappaletta... Ihan kaikkea kunniaa en silti Jukalle anna, hyvää mieltä ovat aiheuttaneet myös jatkuva auringonpaiste, pienen miehen halaukset ja ihanmahtavat jutut, aaaikainen bodypump ja hyvä ruoka :)

Mistä tietää, että on syksy? Ainakin siitä, että työpäivät lähentelevät helvetillisiä, kalenteri on (liian) täynnä ja koko ajan väsyttää. Ja siitä, että ulkona sataa vettä.

Tähän kaavaan sopii hyvin se, että vuosipäivää vietetään tässä perheessä riitelemällä. Ja se, että huominen vanhempainilta on niin vääränä päivänä kuin olla voi.

Ei paljon naurata.

Yritin etsiä toimivaa pätkää viime sunnuntain Dance-jaksosta, turhaan. Markku nimittäin liikutti minut melkein kyyneliin. Minut, joka ei ymmärrä tanssista mitään, eikä aikonut katsoa koko ohjelmaa.

Biisikin oli aivan loistava.