Olen lahjonut itse itseäni sekä ennen että jälkeen joulun.



Muusikko ei ymmärtänyt, mitä "ihmettä tommosella (Vitriini-)rasialla muka tehdään?". Tarvitseeko sillä mitään niin ihmeellistä muka tehdä? :) Ylpeänä silti ilmoitin viikko sitten, että ah, niin ihanalla rasialla on kuin onkin ihan oikea käyttötarkoitus: kyllästyin repimään sormuksia iltaisin sormesta ja säilöin ne Vitriiniin odottamaan käyttömukavuuden palautumista. Hah. Mattapintaisen Kiven hain täydentämään kokoelmia, ja kirkkaita sai puoli-ilmaiseksi, siispä niitä on nyt useampi. Muumi-mukit saapuivat jo entisestään täyteen kaappiin, nyt ei pitäisi puuttua enää yhtään. Huivia taas piti lähteä hakemaan Sokokselta ihan varta vasten. (Sellaisena päivänä, kun piti olla jo muumioituneena sohvalla.) Kannatti.

Nyt alkaa jo näyttää siltä, että Tyyppi tosiaan syntyy ensi vuoden puolella. Huhtikuusta asti on yksi ja toinenkin pohtinut, että olisihan se "helpompaa" olla tammikuun lapsi kuin syntyä vuoden viimeisinä päivinä. Niinhän se taitaa tavallaan olla. Ilta vietetään ihan rauhallisesti kotona saunoen ja herkutellen (tai niin on ainakin suunniteltu...), mutta puolen yön jälkeen olisi jo muusikonkin mielestä lupa syntyä. Jännän äärellä ollaan!

Vau.fi:n uutiskirje kertoi, että olen "tänään 40 vkoa raskaana. Laskettu aikasi on tänään torstaina 29.12.". No shit. Että ihan tänään?! Voin kertoa, ettei olisi päässyt unohtumaan. Olen uhonnut, että kun tämä päivä tulee (ja menee) ilman, että Tyypistä on tietoakaan, niin allekirjoittaneen arvioitu olinpaikka on hyvin suurella todennäköisyydellä sohva. Sänkykin käy, mutta sohva on parempi sen takia, että siellä voi katsoa telkkaria.

Ei kahta ilman kolmatta-logiikka ei toiminut eilen. Nimi- ja hääpäivän seuraksi olisi ihan hyvin sopinut edes synnärille lähtö. Joku optimisti olisi voinut ajatella, että vaikka ihan vauvakin. Mutta jäädyke oli hyvää ja muusikko yllätti muistamalla punkerovaimoaan ylellisellä kukkakimpulla.

Tämän päivän logiikaksi on tarjottu sitä, että kun kaikki on koko ajan mennyt oppikirjan mukaan, niin raskaus myös päättyy silloin, kun sen on laskettu niin tekevän. Bullshit, tekisi mieli sanoa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Pyhistä on selvitty yhtenä kappaleena. Toisaalta harmi, en olisi yhtään pahastunut jouluvauvasta!

Tänään on ollut ihanan tavallinen päivä. Pitkät unet, tehokas täsmäisku kirjastoon, ruuaksi spagettia ja jauhelihakastiketta. Muusikko viihtyi studiossa useamman tunnin, vaimo sai maata rauhassa sohvalla hyvän kirjan parissa. Ei voi valittaa.




Huominenkin vietetään ihan-vaan-kotona, vaikka vähän aihetta juhlaan onkin. Kolme päivää putkeen muusikon suvun parissa oli ihan riittävä annos, ja huomenna keitetään kahvit omalle perheelle. Kahvin kanssa saa lapsuudesta tuttua herkkua, nam. (Kuvan saa isommaksi klikkaamalla, klik klik!)

Joulu ei taida tänä vuonna tuntua joululta lainkaan. Puuttuu mummola, oma suku, lapsuusmaisemat ja tutut perinteet. Mutta koti on siivottu, paketit tehty ja puuroriisit ostettu. Kai tämä tästä.

Vielä kun saisi lasillisen punaviiniä.

Tekstiviesti kertoi viime viikolla, että minulle on saapunut paketti, jonka voi noutaa SmartPOST-automaatista. Viestissä oli kuusinumeroinen koodi, jolla paketin saa ulos. No, eipä saanut. Näppäiltyäni koodin automaatti kehoitti tarkistamaan sen. Näppäilin uudelleen, sama juttu. Kolmannella kerralla tavasin kaikki kuusi numeroa yksi kerrallaan ja olin varma, että enää ei voinut mennä pieleen. Niinhän sitä luulisi. Koodi kolme kertaa väärin, "järjestelmä lukittu" ja paketti edelleen automaatissa. Kätevää. Mukava täti postissa ei osannut auttaa muuten, kuin antamalla asiakaspalvelun puhelinnumeron (great...) mutta kertoi, että kaikkien pakettikoodien pitäisi kyllä olla muotoa JJFI ja siihen perään noin miljoona numeroa. Kyllästyin jonottamaan asiakaspalveluun noin seitsemännen soiton ja ihan liian monen maksullisen jonotusminuutin jälkeen. Nauhoite ehdotti, että heitä voisi lähestyä myös sähköpostilla. Niin tein, vastausta tuskin kannattaa odottaa ihan hetkeen. Eikä varmaan kannata odottaa sitä pakettiakaan.

Vatsaa suihkun jälkeen kuivatessani tuli yhtäkkiä mieleen, etten ole vielä nähnyt ensimmäistäkään raskausarpea. Ei ole vaikea arvata, mitä huomasin kosteusvoidetta levittäessäni. Aikaa näiden tapahtumien välillä ehti kulua korkeintaan kaksi minuuttia.

Ostin perjantaina kaksi (muka) valkoista hyasinttia. Laitoin vanhaan hillopurkkiin ja ympärille nätisti kangasta ja narua. Kumpikin aukesi tänään, kumpikin on violetti. Yök.

Sunnuntaina otin Sokoksella vuoronumeron saadakseni Vitriinini maksettua. Oli hieno tunne huomata, että valotaulussa lukee numero 4 ja omassa lapussa 46. Mitäs menen sinne sunnuntaina. Viikkoa ennen joulua. Tiedän.

Melkein kuin Strömsössä.

Valmiiksi askarrellut paketit valloittivat lipaston.

Asioita, jotka ovat maailman vaikeimpia:

- Tavaroiden hakeminen varastosta. Koskee myös tavaroiden sinne viemistä.
- Osoitteiden kirjoittaminen joulukortteihin.
- Joululahjojen viimeistely. Kummityttöjen huivit on neulottu valmiiksi jo suunnilleen lokakuussa. Langatkin on päätelty, mutta koristeiden virkkaaminen on näköjään ylivoimaista.
- Sukulaisille askarreltujen jouluviemisten paketoiminen ennen, kuin on ihan pakko. Ei onnistu koskaan. Paitsi että tänään tein yhden paketin ainakin melkein valmiiksi, arvioitu luovutusajankohta (vasta) huomenna. Hah.
- Konserttivaatteiden silittäminen. Tulee tapahtumaan kiroillen n. 10 minuuttia ennen, kuin pitää olla ovesta ulkona. Sama juttu joka kerta. Kengät sentään on kunnossa, vein ne suutarille keskiviikkona puoli tuntia ennen lähtöä.
- Edes muutaman joogaliikken suorittaminen kotona. Tekisi niiiin hyvää, mutta en vaan saa aikaiseksi.
- Verhojen vaihtaminen. Sisältää ikkunaan menossa olevien verhojen silittämisen ja siellä nyt roikkuvien pesemisen ja pakkaamisen laatikkoon. What a joy.
- Jääkaapin siivoaminen. Tuskin vaatii selittelyä.