#1

Erinäisillä tahoilla on ollut tapana kirjata ylös yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä sadan päivän ajan. Kuulostaa kunnianhimoiselta, mutta yrittänyttä ei laiteta. Siispä tehkää hyvin, tässä tulee numero yksi: lapsi ja lapsen suuuuri ilo <3

-(Vähintään) yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan.

On ollut omituinen viikko. Viime perjantaina muusikko lähti reissuun, lapsi mummilaan ja minä vietin melkein kokonaisen vuorokauden ihan yksin. Illan tosin harjoittelin Mozartia n. 70 muun kanssa, mutta kuitenkin. Tällainen koko yö yksin -asetelma oli joskus muinoin ihan arkipäivää, viikon takainen kerta taas ensimmäinen yli kahteen vuoteen. (Ja kyllä: oli kivaa ja nukuin kuin tukki!)

Hyvin nukutun yön ja Mozart-pitoisen sunnuntain jälkeen oli energiaa aloittaa uusi työviikko. Joka muuten alkoi pyjamabileillä. Maanantai ei voi olla kovin huono, jos sen saa viettää yöpuvussa. Normaalista poiketen olen päässyt viikolla spinniin jopa kahdesti ja keskiviikkona tehtiin Muusikon kanssa historiaa ja ostettiin uusi sohva. Työmatkat olen polkenut herra Putron loistavaakin loistavammassa seurassa ja kun arki on ollut näin mukavaa, olen myös pystynyt olemaan herkuttelematta. Muusikko lähti taas reissuun, mutta lapsi on menossa mummolaan ja maanantaiksi on varattu oopperalippu. Ja aurinkokin paistaa.

Koska näin hyvin ei vaan voi mennä, on viimeistään ensi viikolla tiedossa jotain vähemmän mukavaa. Eikö?

Pinnasänky purettiin tänään. Ei todellakaan hetken mielijohteesta, vaan viikkojen aikomisen ja lapsen kanssa keskustelemisen jälkeen. Lapsi on ainakin vielä toistaiseksi innoissaan, äiti ei vielä oikein tiedä, mitä mieltä tästä olisi.

Kauheuksia, joita yön aikana voi tapahtua (ja todennäköisesti myös tapahtuu):

- lapsi putoaa sängystä ja lyö päänsä
- lapsi tukehtuu esim. omaan räkäänsä
- kissa menee nukkumaan lapsen naaman päälle eikä lapsi herää vaan tukehtuu

Näitä on vielä lisää, mutta eiköhän jokainen ymmärrä pointin. Kaikkia kauhukuvia yhdistää se, että lapsi on hylätty yksin omaan huoneeseensa nukkumaan ja itsekkäät vanhemmat (lue: äiti) nauttivat siitä, että makuuhuoneessa voi esim. sytyttää valot.

Toteutuakseen nämä skenaariot vaativat tietysti sen, että lapsi ylipäätään nukahtaa/nukkuu. Mikä ei välttämättä ole kovin todennäköistä.

Kyllä on ihmisellä suuret murheet kun pitää pohtia sinistä mekkoa, mahdollisimman värikästä maaliskuuta ja mummon tekemiä laskiaispullia. Ja vähän Mozartiakin.

Ei mulla muuta.

Yli kaksi viikkoa lomaa. Kaksi viikkoa sitten se tuntui pitkältä, nyt väitän sen menneen yhdessä hujauksessa.

Orientoidun alkavaan arkeen purkamalla kuusen, pesemällä pyykkiä ja muistelemalla, että mitä kaikkea siellä töissä pitikään tehdä. (Oikeasti meinasin iskeä erittäin sinisenä esittäytyvän blogilistan kimppuun mutta koska siinä on taas joku käyttökatko niin ehkä teen jotain järkevämpää hyödyllisempää muuta...)

Jotkut päivät vaan on vähän parempia kuin toiset. Aamu alkoi ihan mukavasti, mutta töihin lähtiessä meinasi homma nyrjähtää toppavaatteiden ja umpijäässä olevan pyörän takia. Ilman nastarenkaita olisin saapunut työpaikalle huomattavan paljon surkeammalla tuulella... ja huomattavan paljon myöhemmin. Johtuu ehkä astetta kevyemmästä työpäivästä tai glögistä ja Marianne-suklaasta, mutta päivä osoittautui ennakko-odotuksista poiketen ihan hyväksi. Jopa lapsi on hyvällä tuulella ja kotona on siistiä. Hah.

Tässä kun hehkutan niin jotain menee varmasti pieleen ihan hetikohta. Sitä odotellessa keskityn nauttimaan kynttilöistä, kauniista joulukuusesta, hyvästä kahvista ja siitä, että huomiseksi on sovittuna treffit Samulin kanssa. Oijoi.

Puoli kiloa taikinaa, tasan 29 piparia.

Saattaa olla, että sitä taikinaa piti vähän maistella.