Yleensä lämpenen paremmin klasariohjelmistolle, mutta tämä soi sunnuntaina niin upeasti, että kuuntelin suu auki. (Video ei valitettavasti tee upeudelle minkäänlaista oikeutta.)

Oopperahässäkän hiukan rauhoituttua pääsen taas Tyypin kanssa joogaan, vihdoinkin! Rauhoittuminen tekee tällaiselle kontrollifriikille enemmän kuin hyvää...

Miten on mahdollista, että rauhallisen ja rentouttavan kotiviikonlopun jälkeen on ihan poikki? Hyvä, kun silmät juuri ja juuri pysyvät auki. Viikonloppuna tuli vihdoin nukuttua kunnolla, kun ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ei tarvinnut laittaa kelloa herättämään. Kotona olemista osaa taas arvostaa ihan eri tavalla, jopa siivoaminen tuntui ihan mukavalta. Tai ainakin se, että ylipäätään ehti vihdoin tehdä jotain kaikelle sille sotkulle. Ruokaa tein ensimmäistä kertaa pariin viikkoon. Mahtuipa viikonloppuun sellainenkin ihme, että ulkoilimme sunnuntaina yhdessä muusikon kanssa! Tekisi mieli piirtää johonkin iso rasti. Mukavan viikonlopun kruunasi pitkään odotettu konsertti. Sanat eivät riitä ylistämään tarpeeksi.

Ensi-ilta on nyt onnellisesti ohi. Hyvin meni ja kivaa oli. Paikallaolijat ovat ylistäneet maasta taivaisiin ja jopa kriitikkokin tykkäsi. Nyt voi hyvällä mielellä hengähtää muutaman päivän, loppuviikosta taas mennään.

Ooppera vie tällä hetkellä kaiken ajan ja energian. Töihin-oopperaan-muutamaksi tunniksi kotiin nukkumaan -kiertokulku on tullut parin viime viikon aikana vähän turhankin tutuksi ja alkaa näkyä sekä naamassa (miten niin muka väsyttää?) että kotona (kissojen kotihengetär-koulutus on vielä kesken). Ensimmäinen näytös on huomenna ja ensi-ilta heti perään perjantaina, sen jälkeen onneksi vähän helpottaa.

Tyyppikin osaa Purcellin Fairy Queenin varmaan jo ulkoa.

Terveisiä Tallinnasta. Olen kotihiiri pahimmasta päästä enkä yleensä kaipaa "mihinkään" tai pode matkakuumetta, mutta nyt oli kyllä niiiin ihana olla pari päivää ihan muissa ympyröissä. Varsinkin, kun lähtöä edelsi vähän turhan vauhdikas työviikko ja nyt on edessä viikko, jota en soisi olevan olemassa ollenkaan. Töissä on kova vauhti, työpäivät ovat normiviikon päiviä pidempiä ja töiden jälkeen on luvassa -yllätys yllätys- oopperaharjoituksia, joka päivä klo 17-22. Harjoituksissa on ihan mukavaa ja aika kuluu nopeasti, mutta rankkaa on. Tiedän kokemuksesta, että yöunet tulevat jäämään ihan liian lyhyiksi ja se alkaa loppuviikosta myös näkyä...

Mutta Tallinnassa ei ollut valittamista. Ruoka oli hyvää, sitä todellakin oli riittävästi ja aurinkokin paistoi. Carmenista nautin varmasti muidenkin edestä! Tyyppi potkunyrkkeili melkein koko kolmituntisen, tiedä sitten, tykkäsikö yhtä paljon kuin minä vai olisiko halunnut olla kuulematta... Shoppailutarpeet on hetkeksi tyydytetty (onneksi, en ehtisi töiden ja oopperan välissä mihinkään vaikka haluaisinkin!) ja kotiruokakin maistuu. Ei voi valittaa.

Olen todella harvoin sairaana, mutta joka syksyistä flunssaa ei ilmeisesti voi välttää. Uusi kausi = uudet lapset = flunssa. Joka syksy. Melkoinen työsuhde-etu... Tunnollisena työntekijänä sairastan tietysti viikonloppuna.

Oopperaharjoituksissakin on sopivasti muutaman päivän tauko. Flunssa osuu joka syksy "sopivasti" juuri niihin viikkoihin, kun oopperaa harjoitellaan kaikkein tiiviimin. Neljään asti töissä ja viidestä kymmeneen oopperassa -tahti veisi mehut vaikkei olisikaan raskaana ja alkavan flunssan takia puolikuntoinen. Mielenkiintoista silti on. Englantilaisten tekemää Duracell-pupujen gang bang -kohtausta ei ihan nähdä, mutta ei ohjaus silti ihan perinteisimmästä päästä ole. Mukaan mahtuu mm. puutarhatonttuja, eläinseksiä, Margaret Thatcher, pandoja ja kärrynpyöriä tekevä tenori. Kaupungin silmäätekeville tiedoksi, että kukkahatut kannattaa jättää suosiolla kotiin.

Purcell soi lähes non stopina päässä ja partituuri on opeteltu (ainakin melkein) ulkoa, mutta tänään oopperatreenit vaihdetaan pikkuveljeen ja Harry Potteriin. Muusikko on keikalla, missäpä muuallakaan. Leffan jälkeen pääsee vielä pihasaunaan, ei voi kauheasti valittaa.

Mitä mahtui koko kesän kestäneeseen lomaan? Hellettä. Mansikoita ja maustamatonta jugurttia. Tom Jones, Ricky Martin ja Elton John. Hyviä kirjoja. Spinningiä. Ukkosmyrskyjä. Useampi maailman paras salaatti. Mökkijuhannus. Ensimmäinen ultra ja monta potkua. Mehujäitä. Viikon autoreissu naapuriin. Kasvava maha ja sen mukanaan tuomat pukeutumisongelmat. Kuusi kautta Greyn anatomiaa. Kahden kilon suklaalevy. Ei yhtään uintikertaa. Ja aika paljon kaikkea muuta.

Syksy on käynnistetty Purcellilla, luvassa on vähintään erikoiset pari kuukautta. Carmen odottaa parin viikon päässä, siitä saa (sentään) nauttia katsomon puolella.

Näen niin todelliselta tuntuvia unia, etten kohta enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Odotan mielenkiinnolla sitä hetkeä, kun teen jonkin kunnon kömmähdyksen ihan vaan sen takia, etten ole aamulla pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea yön aikana tuli taas tehtyä/jätettyä tekemättä.

Vaikka todellisuus onkin välillä vähän hämärän peitossa niin sen tiedän, että tämä helle on ehkä vähän liikaa. Sai valittaa tai ei, mutta kohtuus kaikessa, kiitos.