Nukuitko hyvin? No en.

Kun samaan sänkyyn laitetaan huono patja, surkea tyyny, valtava vatsa ja (kahden aikuisen lisäksi) sätkivä kolmevuotias niin lopputulos ei ole kovin mainittava. Tai riippuu varmaan siitä, kenen kannalta sitä katsoo, sillä Muusikko ja se kolmevuotias ovat edelleen sikeässä unessa. Toisin kuin eräät.

Siispä teen haukottelun lomassa erinäisiä hyvin tärkeitä asioita, kuten kiukuttelen Ikealle (haluamaani lipastoa piti tulla eilen, eikun sittenkin tänään, eikun tuleekin varmaan vasta huomenna), googlailen pyöreiden ja anatomisesti muotoiltujen luonnonkumituttien eroja (ja ihmettelen, miten bigsmallshop voi lomailla koko kesän!) ja yritän bongailla nettikirppiksiltä haluamaani rengasliinaa.

Niin että hyvin menee. Ei tarvitse lähteä Ikeaan tänäänkään, tuttiosan muotoilun merkityksestä ei ole hajuakaan ja myynnissä on kaikkea muuta, kuin se Neobulle.

Hei hei, Blogilista

Pitkääkin pidemmällä to do -listalla on jo monta viikkoa roikkunut blogilistan suosikkien siirtäminen "muualle". Ihan sama, mihin, kunhan pääsen lemppareihin käsiksi yhdessä ja samassa paikassa. No, nyt ne löytyvät Bloglovinista, niin kuin tämäkin blogi.

Enää tarvitsisi viitsiä/jaksaa/ehtiä päivittää.

Follow my blog with Bloglovin

Sunnuntain taidenautinto

En tiedä, miten se on mahdollista, mutta ennen sunnuntaita en ollut koskaan käynyt Turun tuomiokirkossa. Toki on vähintäänkin sopivaa, että niin upeaan paikkaan menee ensimmäistä kertaa konsertoimaan.

Puitteet olivat lievästi sanottuna huikeat. En pidä itseäni missään määrin uskonnollisena, mutta kyllä mieli (ja varmaan sielukin) lepäsivät. Ei haitannut odottelu, seisominen eikä edes nälkä.

Kyllä kelpasi taas.

Voihan poistoventtiili

Käsi ylös, kenen vaatehuone ei ole lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Meidän ainakin on. Molemmat. Ovelta pääsee sisään ehkä 20 sentin matkan, mutta ei yhtään enempää. (Joo, tiedän että pitäisi siivota.) Ottaisin kuvan, mutta en kehtaa.

En ollut kauhean innoissani, kun postilaatikosta löytyi tällainen lappu. Voi yhden kerran.

Voin kertoa, että venttiilille päästäkseen pitää juuri nyt tehdä tosissaan töitä, sillä sen paikka on tietysti niin kaukana ovesta, kuin mahdollista. Rumasana.

Vielä kun tietäisi, kuinka suureen tuhoon pitää varautua. Riittääkö, että pääsee sinne venttiilille asti vai pitääkö tyhjentää puolet vaatehuoneista sen varalta, että sieltä venttiilistä pölähtää ämpärillinen moskaa?

Toinen rumasana.

Positiivista on se, että Muusikko on kotona. Omissa mielikuvissani ihan kaikki työmiehet marssivat ovesta märillä ja kuraisilla saappaailla ja vähät välittävät valkoisista matoista tai siitä, karkaako kissa auki jääneestä ulko-ovesta. Ja okei, tulee nyt sitten ainakin siivottua.

Vihdoinkin

Icebugit sisäänajettu. Saattaa olla, että olen rakastunut.

Päivän mantra

Puolitutulla personal trainerilla on tapana sanoa "Hengitä syvään, keskity hyvään". Jaksamisen äärirajoilla spinnissä spurtatessa se saattoi joskus ärsyttää aika paljonkin mutta täytyy myöntää, että hyvinhän tuo on sanottu. Tuo lause tuli mieleen aamulla, kun vähän liian extremestä pyöräilykelistä huolimatta olin huolestuttavan ihmeen hyvällä tuulella. Sain nukkua poikkeuksellisen pitkään, tukka oli hyvin ja farkutkin mahtuivat mukavasti. Oli hyvä olla, sillä poikkeuksellisesti ei väsyttänyt yhtään ja vatsallakin oli hyvä mieli, sillä aamupalattomuuden sijaan nautin kulhollisen kaurapuuroa kaikessa rauhassa. Liikenteen melun peittyi Jack Brownin samettiseen ääneen eikä maanantaista huolimatta ollut kiire.

Mutta se pyöräilykeli. Käsittämätöntä pääkallokeliä kivempaa on ainoastaan se, että jään päälle sataa seitinohut kerros kevyttä lunta. Siinäpä sitten arvailet, onko tosi liukasta vai ei. Kotimatkalla oli kaiken hyvän lisäksi vielä pimeää. Mutta mutta: hengitä syvään, keskity hyvään!

Selänne ja minä

Muusikko ehti lomalla vihdoin tarttua isänpäivälahjaksi saamaansa Teemu-kirjaan. Aamulla sainkin kuulla, kuinka paljon hänellä ja Teemulla on yhteistä. Sama pelipaikka (oikea laita), sama pituushyppytulos (4,44), sama polvivamma (tähän joku latinankielinen nimi), sama kantapäävaiva jalkapallossa (tähän jotain muuta latinaksi), noin niin kuin muutamia mainitakseni. Teemu hyppäsi pituusennätyksensä 12-vuotiaana ja Muusikko kuulemma 10-vuotiaana, siis (kuulemma) vielä paremmin kuin Teemu.

Käytännössä olen siis naimisissa Teemu Selänteen kanssa.