Kaikki tuntuu valittavan siitä, että pitää olla kesällä töissä. Varsinkin nyt, kun aurinko paistaa ja ulkona (ehkä) pärjää ilman hanskoja. Ihan ymmärrettävää. Kukapa haluaisi istua sisällä ja katsella auringonpaistetta ikkunasta. Ai kuka? Mä voisin haluta.

Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mut olisin oikein mielelläni töissä. Lomalla on ihan mukavaa enkä kaipaa aikaisia herätyksiä tai raskaita työpäiviä, mut... kyllä töissä olemisessakin olis omat hyvät puolensa. Päivät kuluu kotona vähän liian samanlaisina, eikä ole oikein mitään tekemistä. Vali vali, tiedän.

Puolustan työntekohalujani sillä, että hommat ei ole mitään nine-to-five -sisällä istumista. Päivät on erilaisia ja suuri osa niistä kuluisi näillä keleillä ulkona. Hermot on välillä koetuksella, mut joskus saa halejakin. Ja on muutenki kivaa.

Muutamassa tulevassa päivässä on onneksi edes vähän sisältöä. En luvannu vanheta, mutta lähisuku vaatii silti herkkuja. Suotakoon se heille. Muusikon vanhemmat saa tyytyä nopeaan raparperipiirakkaan, omalle suvulle syötetään porkkanakakkua. Mökillä. Ulkona auringossa. Kotona maalla.

Jes.