Pitkän kesäloman epävirallisena tavoitteena oli opetella ottamaan rauhallisesti. Tai rauhallisemmin. Aika toivottomalta vaikutti, mut näyttää siltä, että edes jotain edistystä on tapahtunut. Ainakin väitän, etten ota kaikkea ihan niin vakavasti kuin yleensä ja olen muutenkin rennompi. Ja paremmalla tuulella!

Kai se on silti vähän itsestään selvää, että lomalla on kaikki jotenki paremmin. Ei aikaisia aamuherätyksiä, ei rankkoja työpäiviä, ei luottamustehtäviä eikä ollenkaan töistä-suoraan-harjotuksiin -osastoa. Saa lähteä lenkille/spinniin/mihinikinä koska haluaa eikä vaan silloin, kun on aikaa.

Tänään nukuin (ihan tarpeeksi) pitkään, juoksin kunnon lenkin ja otin aurinkoa kaikessa rauhassa. Muusikko on ollut koko päivän treeneissä/roudaamassa/tekemässä sound checkiä ja lähtee aamulla reissuun moneksi päiväksi. Toisaalta tylsää, mut toisaalta on ihan mukava olla välillä ihan vaan omassa hyvässä seurassa. Onhan tässä lomailtu yhdessä jo monta viikkoa.

Tänään täytyy vilkuilla kelloa sen verran, että on ajoissa keikalla. Minäkin.