Onpa ollut omituinen viikonloppu. Eilen on tavattu hyviä ystäviä ja myös se kaikein huipuin tyyppi, jota näkee ihan liian harvoin. Osa illasta on hieman hämärän peitossa, mutta ainakin join paljon valkoviiniä, tapasin baarissa paljon tuttuja ja vähän tuntemattomiakin, huomasin ärsyyntyväni tärkeään ihmiseen ja lohdutin sitä kaikkein huipuinta tyyppiä, joka tapojensa vastaisesti itki puhelimessa. Tänään on nukuttu puoli päivää, hyvästelty haikeina se kaikkein huipuin, yritetty olla synkistelemättä ja koitettu kerätä voimia ensi viikkoon.

Ja varattu ei-ihan-ilmaiset oopperaliput. Because I'm worth it.