20101122

Oli tosi pienestä kiinni, etten perunut sunnuntaiaamun laulutuntia. Lauantain näytökset veivät viimeisetkin mehut ja karonkassa lähinnä haukoteltiin, vaikka mukavaa olikin. Ääni oli niin väsynyt, että olin pelkästään tyytyväinen siihen, että muusikko oli pois ja sain ihan luvan kanssa olla koko illan ihan hiljaa. Ja mennä aikaisin nukkumaan. Mutta! I h a n a laulunopettaja teki ihmeitä ja lauloin harjoituksissa paremmin kuin koskaan! Oikeesti. Vaikka piti tehdä kuolemaa. Ääni oli auki aivan eri tavalla, kuin aikaisemmin, ja soi todella kauniisti. Vokaalit putoilivat paikoilleen melkein kuin itsestään eikä mistään väsymyksestä ollut tietoakaan. Hah. Tuli ihan käsittämättömän hyvä mieli! Niin hyvä, että se jatkuu edelleen. Aion ottaa siitä kaiken irti ja nauttia tämän illan orkesteritreeneistä.

Olen iltapäivän iloksi kuunnellut iiihanaa Samuli Edelmannia. Huomasin osaavani ulkoa (huolestuttavan?) monta virttä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti