Kirjastossa oli liikaa ihmisiä, liikaa meteliä ja liian vähän luettavaa. Tai onhan siellä kirja jos toinenkin, mutta mukaan huolin pitkin hampain vain kaksi. Ihan vaan sen takia, että oli pakko saada jotain lukemista. Ehkä vähintään toinen teoksista paljastuu suunnilleen parhaaksi ikinä, mene ja tiedä.

Luettavaa oli ihan pakko saada jo senkin takia, että muuten olisi vihdoin ja viimein pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja siivota. Ainakin parveke, vaatehuone ja olohuoneen kirjahylly. Villakoirilla on kohta jalat ja on hyvin mahdollista, että tiskipöydällä kasvaa uutta elämää. Äidiltä saadut raparperitkin viihtyisivät varmaan paremmin pakastimessa kuin jääkaapissa. Oikeasti niistä kannattaisi leipoa ainakin pari piirakkaa, mutta kun ei viitsijaksasaaaikaiseksi, ja sokerin syöminen laittaa sanomaan yök. Menköön pakastimeen (mielellään itsenäisesti, kiitos!), heitän ne sieltä sitten roskiin viimeistään parin vuoden päästä.

Oi ja voi.