20130927

Tajusin tänään, mitä syksystä puuttuu. Ooppera! Viime syksynä yritettiin saada uudessa kodissa vallitseva kaaos hallintaan, nukutettiin lasta vaunuissa noin sata (kolme) kertaa päivässä ja oltiin onnellisia, jos saatiin syödä rauhassa. Entä tänä syksynä? Käydään töissä ja töiden jälkeen ollaan kotona, enemmän tai vähemmän kiukkuisen lapsen kanssa. Kun itse olen kotona, on Muusikko töissä (ja toisin päin) ja illat kuluvat lapsen ehdoilla. Ja niin niiden kuuluukin kulua. Silti on ollut jo hetken aikaa ihmeellisen levoton olo. Kotona nysvääminen ärsyttää, mitään ei tahdo saada aikaiseksi. Pakollisista hommistakin on tehty mahdollisimman haastavia, esim. ruoanlaitto ja lapsen itkupotkuraivarit ovat aika huono yhdistelmä. Tänään vihdoinkin tajusin, että kaipaan oopperatreeneihin. Facebook ystävällisesti kertoi, että muilla on menossa tiivis harjoitusputki ja ensi-ilta häämöttää jo ihan lähitulevaisuudessa. Tahtoo kanssa! Työpäivän jälkeen viideksi tunniksi harjoituksiin. Hakemaan nopeasti eväitä, odottamaan omaa vuoroa, ihmettelemään muiden taitoja, tekemään yhdessä, oppimaan, onnistumaan ja innostumaan.

Mutta nyt on näin. Joskus taas jotenkin muuten. Pahimpaan puutostilaan on tullut kuunneltua Sibeliusta. Aika paljon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti