Viikonloppu on ollut siitä poikkeuksellinen, että Muusikko on ollut kotona. Ihan koko viikonlopun. Pistää väkisinkin miettimään, että tällaisiako ihmisten viikonloput "normaalisti" ovat...

Kaatotuomion saanut paju nököttää edelleen takapihalla, mutta muuten on saatu aikaan vaikka mitä! Keittiön lattialla on uusi matto, ja sen alle on hankittu liukuesteverkkoa. Joka tosin on edelleen leikkaamatta, mutta kuitenkin. Etupihalta on roudattu pois kottikärryllinen vuorenkilpiä ja niiden tilalle hankittu pyöräteline. Ai että voikaan ihminen tulla onnelliseksi siitä, etteivät pyörät enää nojaile seinään keittiön ikkunan alla. Lapsen kirsikkapuun tukikepit on kaivettu varastosta ja puu tuettu. On ehditty asioille, kaupungille kahville, palauttamaan (ihan liian monta viikkoa nurkissa pyörinyt) lainapatja, hakemaan uusia Pomp-sukkiksia ja tervehtimään 80 vuotta täyttänyttä pappaa (ja siinä sivussa muutakin sukua). Olen jopa saanut tilaisuuden askarrella, maalata turkoosia yllätystä pienen pojan tuliterään huoneeseen ja neuloa tiskirättejä siskon tuomista langoista. Verhokangaskin on tilattu, ja Sibeliuksen parissa vietetty niin mukavia hetkiä, ettei olisi malttanut nukkua ollenkaan. Sauna lämpeää ihan justkohta ja jääkaapissa odottaa kylmä granaattiomena(siideri). Toiveissa on, että isomummolassa vietetyn päivän jälkeen lapsikin nukahtaa melkein kuin itsestään.

Ans kattoo ny.