Lapsen kummeilla on taito järjestää toinen toistaan viihtyisimpiä juhlia. Ilman pönötystä, vieläpä. Tällä kertaa istuin samassa kahvipöydässä mm. kummisedän yli 80-vuotiaan äidin, viittä vaille valmiin ammattipianistin, äidinkielenopettajan ja jo eläkkeellä olevan kulttuuritoimituksen esimiehen kanssa. Voitte kuvitella, että keskustelu ei todellakaan ollut yksitoikkoista, saati tylsää. Keskustelimme mm. luokkatapaamisen järjestämisestä niille, jotka ovat aloittaneet ensimmäisellä luokalla tasan 70 vuotta sitten, siitä, miten jo monta kymmentä vuotta on sanottu "kaa" kun tarkoitetaan "kanssa", viimeviikkoisesta Palmgren-konsertista, Santtu-Matias Rouvalista, sotaveteraaneista, Laatokasta, Vanamon luostarista ja inkeriläisistä. Kummisedän paistamista munkeista, ruismarjapuurosta ja allekirjoittaneen porkkanakakkureseptistä. Lukion kirjoista ja pitkästä matematiikasta.
-(Vähintään) yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti