It's beginning to look a lot like christmas?

Joulumieli ei ole varmaan koskaan ollut niin kadoksissa kuin tänä vuonna. Elän jossain omituisessa rinnakkaistodellisuudessa, jossa aika on lähes pysähtynyt tai vähintään junnaa ikuisessa syksyssä. Kesä tuli myöhässä ja saman tien syntyi N. Sen jälkeen elämä onkin pyörinyt kovin pientä ympyrää ja päivät toistuneet samanlaisina riippumatta siitä, onko arki vai viikonloppu tai vaihtuiko kesä syksyksi. Olen kyllä ymmärtänyt, ettei enää ole elokuu, mutta ajantaju on pahasti hämärtynyt. Yhtäkkiä on marraskuun loppu ja jouluaattoon aikaa alle kuukausi. Shiiiit.

Normaalisti marraskuun loppuun mennessä on askarreltu "joulukukkia" jo monta viikkoa, viritelty valosarjoja ja poltettu urakalla kynttilöitä. Nyt kaikki on lievästi sanottuna vaiheessa. Ideoita olisi ja intoa toteuttaa ne, mutta tilaisuudet ovat vähän vähissä. Joulukalenteri pääsi seinälle asti, sekin tosin N:n rähistessä vieressä, ja päiväunien aikana saatiin laitettua havut ja valot keittiön ikkunan kukkalaatikkoon. Niin ja leikkasin muutaman paperiympyrän, pidemmälle em ehtinyt. Kaikki muu onkin sitten vielä suunnitteluasteella. Eikä se toteuttaminen suoraan sanottuna ole kovin mukavaa/rentouttavaa/joulumieltä nostattavaa kun kaikki pitää tehdä kiireessä ja/tai pienissä pätkissä.

Normaalisti viettäisin myös päiväni paikassa, jossa joulun odotus on viritetty huippuunsa. Päiväkodissa suunnittelu pitää aloittaa todella ajoissa ja esimerkiksi joulukalenterin valmistelu jo monta viikkoa ennen joulukuuta. Viimeistään joulukuussa jouluaskartelut, joululaulut ja joulujuhlaharjoitukset ovat arkipäivää. Pidetään pikkujoulut, leivotaan pipareita, lauletaan, askarrellaan ja pidetään ne joulujuhlat. Ja joka päivä avataan joulukalenteri! Tänä vuonna ei päästä osaksi päiväkodin joulukuuta ollenkaan kun ei ole edes L:n joulujuhlia.

Oleellinen osa joulun odotusta ovat oikeastaan koko ikäni olleet myös  joulukonsertit ja niihin valmistautuminen. Nimenomaan lavan puolella eikä yleisössä, siis. Tänä vuonna ei taideta päästä edes kuuntelemaan. Pitää varmaan alkaa kuunnella joululauluja. Nyt heti.'

Ja tämä sää. Ei suorastaan viritä mihinkään tip tap -tunnelmiin.

Tasan vuosi sitten muuten tein postiivisen raskaustestin Roxetten keikan jälkitunnelmissa ja laitoin joulukalenterin paikoilleen ennen, kuin L tuli kotiin yökylästä. Tänään pitäisi vielä muistaa huolehtia, että sieltä kalenterista löytyy aamulla jotain!