20151209

Perfektionisti paketoi

Olen aina nähnyt ihan naurettavan paljon vaivaa lahjojen paketoidessani. Niin paljon, että on harmittanut sulloa niitä kasseihin/lahjasäkkeihin ja katsoa, kun ne revitään auki. Ihan hölmöä, tiedän.


Millainen paperi? Millaiset nauhat? Muita koristeita? Millaiset pakettikortit? On tärkeää, että kaikki paketit ovat samanlaisia (lue: yhtä tyylikkäitä ja huolellisesti paketoituja), että teipit ovat suorassa eikä nurkissa ole ryppyjä. Edelleen, tiedän olevani hölmö. Liimattavat "pakettikortit" ja kauppojen paketointipalvelut ovat ehdoton nou-nou, samoin kaikki tip tap -henkiset lahjapaperti.

No, tänä vuonna pitää antaa vähän periksi. Paketoin päiväunien aikana kasan paketteja. Niillä, mitä kaapista löytyi (onneksi sieltä löytyy aika paljon kaikenlaista). Tyylikästä jälkeä tuli, mutta paketoinnissa ei kyllä ole juurikaan hohtoa kun sen tekee hirveällä vauhdilla että ehtii tehdä mahdollisimman paljon ennen, kuin vauva herää. 

Paketoidessani haaveilin jälleen kerran omasta huoneesta. Kuinka hienoa olisi, jos olisi kunnon tilat säilyttää askartelutarvikkeita ja tehdä vaikka niitä paketteja. Voisi jättää kaiken levälleen ja jatkaa, kun taas on mahdollisuus. Olen vitsaillut siitä, että koska lapsella on oma huone ja Muusikollakin työhuoneensa niin pitäisihän äidilläkin olla omansa. Kuulemma onkin, kodinhoitohuone nimittäin.

Mut löytää siis vissiin sieltä.

(Paras karkkijemma ei muuten ole keittiön kaapissa vaan kodinhoitohuoneessa, mielellään pesukoneen välittömässä läheisyydessä. Sieltä niitä ei löydä kukaan. Koskaan.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti