Välillä tuntuu siltä, ettei täällä tapahdu ikinä "mitään". Nyt taas tapahtuu koko vuoden edestä, ihan niin kuin joka kesä. Muusikko paiskii hommia keikka tai pari per päivä -tahtia ja käy aina välillä kotona syömässä ja nukkumassa. Itse aion nähdä ja kuulla ainakin Toton ja Sami Saaren. Ja yritän taas kerran olla harmistumatta siitä, että muusikko pääsee artistipassinsa kanssa käytännössä melkein mihin vaan...

Viime viikkokin oli täynnä tohinaa. Alkuviikosta lähdin ihan ex tempore kaverin (ja lasten) kanssa mökille uimaan, syömään ja vielä vähän uimaan. En ole kovin tunnettu tällaisista hetken mielijohteista, mutta nyt yllätin sekä itseni että muut, ja oli niin mukavaa että kyllä kannatti! Lapset olivat tyytyväisiä kun saivat uida jatkuvasti ja pelata välillä vähän Unoa ja aikuis(t)enkin mieli kyllä lepäsi. Samuli Edelmannin tiedetään mökkeilleen järven vastarannalla, tällä kertaa Samuli jäi valitettavasti bongaamatta. Harmi. Loppuviikkokin oli lapsipainotteinen kun matkustin tapaamaan siskontyttöä. Ihan itse, VR:n ja minulleihanliiansuuren kaupungin paikallisliikenteen suosiollisella avustuksella. Enkä edes eksyny, hah!

Pitkän kesäloman epävirallisena tavoitteena oli opetella ottamaan rauhallisesti. Tai rauhallisemmin. Aika toivottomalta vaikutti, mut näyttää siltä, että edes jotain edistystä on tapahtunut. Ainakin väitän, etten ota kaikkea ihan niin vakavasti kuin yleensä ja olen muutenkin rennompi. Ja paremmalla tuulella!

Kai se on silti vähän itsestään selvää, että lomalla on kaikki jotenki paremmin. Ei aikaisia aamuherätyksiä, ei rankkoja työpäiviä, ei luottamustehtäviä eikä ollenkaan töistä-suoraan-harjotuksiin -osastoa. Saa lähteä lenkille/spinniin/mihinikinä koska haluaa eikä vaan silloin, kun on aikaa.

Tänään nukuin (ihan tarpeeksi) pitkään, juoksin kunnon lenkin ja otin aurinkoa kaikessa rauhassa. Muusikko on ollut koko päivän treeneissä/roudaamassa/tekemässä sound checkiä ja lähtee aamulla reissuun moneksi päiväksi. Toisaalta tylsää, mut toisaalta on ihan mukava olla välillä ihan vaan omassa hyvässä seurassa. Onhan tässä lomailtu yhdessä jo monta viikkoa.

Tänään täytyy vilkuilla kelloa sen verran, että on ajoissa keikalla. Minäkin.

En tiedä, voiko viikonlopun reissua kehua tarpeeksi. Ehkä ei. Oli mahtava ilma, perillä täyshoito (tai ehkä vähän enemmänkin...) ja seurana hauskoja eläimiä. Kolmen päivän aikana ehti nauttia oikein kunnolla: syödä melkein liian hyvää ruokaa, saunoa kunnon saunassa ja ihan vaan olla. Ja syödä vähän lisää. Vanhusta oli mukava nähdä, vaikka monen päivän pesti aika monen vuoden tauon jälkeen vähän hirvittikin.

Ai miksikö tätä odotettiin malttamattomana? Tämän takia. Oli niin mahtavaa, että sanat ei todellakaan riitä. Läheskään. Muusikko ei ollut ihan yhtä haltioissaan kuin minä, mutta taisin olla kyllä senkin puolesta. Ja olen edelleen.

Jäi sellanen olo, että pitäisi treenata, vaikka onkin kesä.

On aika jännää, miten hyvä tuuli on kiinni niin pienistä asioista. Olen aika kova stressaamaan ja pahoitan mieleni aika helposti, ja tulen huonolle tuulelle. Homma toimii onneksi myös toisin päin. Kun vaan muistaisi iloita niistä pienistä asioista... Tänään on iloittu mm. maailmanihanimmistajaparhaista bikineistä, erikoisesta (mutta niin hyvästä!) ruoasta, huomisista treffeistä pienen touhutädin kanssa ja viikonlopun reissusta, jota on odotettu kauan ja hartaasti. Hyvä tuuli alkoi oikeastaan jo eilen illalla, kun juoksu kulki niin hyvin, ettei mitään rajaa. Vaikka päivä muuten oli aika ikävä ja hiukan huonovointinen.

Tämän päivän ajattelin kruunata räät poskelle -sikamättöspinningillä. Voi olla, että kotimatkalla on pakko poiketa hakemaan Lidlin ihan älyttömän hyvää Passion-sorbettia!

(Onnistuin kuulostamaan tosi teiniltä, mut menköön. Tämän kerran.)

Mummolassa on tapana syödä enemmän, kuin tarpeeksi. Niin kuin mökilläkin. Ja juhannuksena vasta syödäänkin. Arvatkaa vaan millainen olo on, kun viettää juhannuksen mummolassa mökillä... Kolmeen päivään mahtui kiitettävä määrä vartaita, rosvopaistia, synttärikakku(j)a ja muurinpohjalettuja.

Mutta kivaa oli. Muusikko mökkeili vain vuorokauden ja karkasi lauantaina keikalle. Toisaalta sääli, mutta toisaalta oli ihan kiva olla oman perheen/suvun kanssa ihan keskenään. Onnistuin jopa saamaan vähän aurinkoa ja ylitin itseni uimalla jääkylmässä meressä. Huonomminkin voisi olla!

Kaikki tuntuu valittavan siitä, että pitää olla kesällä töissä. Varsinkin nyt, kun aurinko paistaa ja ulkona (ehkä) pärjää ilman hanskoja. Ihan ymmärrettävää. Kukapa haluaisi istua sisällä ja katsella auringonpaistetta ikkunasta. Ai kuka? Mä voisin haluta.

Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mut olisin oikein mielelläni töissä. Lomalla on ihan mukavaa enkä kaipaa aikaisia herätyksiä tai raskaita työpäiviä, mut... kyllä töissä olemisessakin olis omat hyvät puolensa. Päivät kuluu kotona vähän liian samanlaisina, eikä ole oikein mitään tekemistä. Vali vali, tiedän.

Puolustan työntekohalujani sillä, että hommat ei ole mitään nine-to-five -sisällä istumista. Päivät on erilaisia ja suuri osa niistä kuluisi näillä keleillä ulkona. Hermot on välillä koetuksella, mut joskus saa halejakin. Ja on muutenki kivaa.

Muutamassa tulevassa päivässä on onneksi edes vähän sisältöä. En luvannu vanheta, mutta lähisuku vaatii silti herkkuja. Suotakoon se heille. Muusikon vanhemmat saa tyytyä nopeaan raparperipiirakkaan, omalle suvulle syötetään porkkanakakkua. Mökillä. Ulkona auringossa. Kotona maalla.

Jes.

Kesäloma on tosi hieno juttu. Vihdoinkin on aikaa siivota parveke, pestä ikkunat, järjestää vaatehuone, mapittaa huojuvat paperikasat ja keksiä järkevät paikat ajelehtiville tavaroille. Pakata talvivaatteet pois. Hankkia olohuoneeseen lamppu. Tehdä jouluna aloitettu vauvanpeitto valmiiksi. Vaihtaa kukkamullat ja askarrella lastenlaululevyihin viime kesänä kopioidut kannet.

Kolme viikkoa mennyt, enkä ole uhrannut kuin puolikkaan ajatuksen ehkä murto-osalle näistä. Way to go.