20110130

Äidin aamupäivällä soittama puhelu sai aikaan ei-ihan-niin-pienen tärinän. Siskon vauvan laskettu aika on vasta loppuviikolla, mutta aamupäivällä oli tullut lähtö synnärille. Tämä täti täällä on vähintään yhtä tärinöissään kuin mummo ja isomummo muualla! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Viikonloppu on mennyt enemmän tai vähemmän huilaillessa. Tässä päivänä muutamana olen mm.

- tuntenut lievää myötähäpeää sen paikallisen musiikkiluokkien opettajan/kuoronjohtajan/ainaomastamielestäänyhtätäydellisen tädin puolesta, joka ei harjoituksissa voinut istua sopraanojen vieressä, koska ei "muutenkaan pysy omassa stemmassa"
- syönyt ison kasan irtokarkkeja ja ihan liian monta korvapuustia
- nauttinut suunnattomasti kosmetologin käsittelyssä
- katsonut tuntitolkulla Eurosportilta ensin taitoluistelua ja sen jälkeen tennistä
- ihmetellyt venäläistä hiusmuotia

Huilailu loppuu nyt, sillä edessä on kaikkein tyhjäpäisimmille tarkoitettu aivot narikkaan -spinnimaraton. Kolme tuntia ja yli 8 000 kilometriä. Ehkä putoan pyörän päältä, ehkä en.

20110123

Flunssa ei suorastaan kaatanut sängyn pohjalle, mutta pakotti hidastamaan tahtia ja esim. jäämään pois harjoituksista. Koko viikon. Koko. En edes laske, kuinka monesta tunnista olen jäänyt paitsi. Yritin paikkailla poissaoloa kuuntelemalla Purcellia, osittain jopa partituuri kädessä. Kirjastosta lainattu levy osoittautui ei-ihan-niin-hyväksi, mutta Spotify tarjoilee onneksi paremman version. Ensi-iltaan on aika tarkkaan kahdeksan kuukautta ja tuleviin kuukausiin tulee mahtumaan lukemattoman monta irvistystä, huokausta, uskonpuutetta, hermojen menetystä ja pidäteltyä itkupotkuraivaria. Sanokaa mun sanoneen. Kevääseen mahtuu Purcellin harjoitusten lisäksi pari isoa juttua, joiden harjoitusaikataulut sai hengittämään syvään ja päättämään, että kalenteria on paras käännellä viikko kerrallaan...

Henk.koht. hiljaiseloa on kompensoitu mm. loistavilla jazz-uutisilla, löytämällä hyvä "uusi" bändi, kuulemalla Foo Fightersin Helsingin keikasta ja tajuamalla, että Taikahuilua pääsee katsomaan jo ihan kohta.

20110113

Muusikolla on tänään syntymäpäivä. Sanoi haluavansa lahjaksi vauvan.

Semmosta.

20110107

Lienee jonkin asteinen saavutus, etten ole tässä kaupungissa asuessani matkustanut kertaakaan paikallisbussilla. Siis yli seitsemään vuoteen. Nyt on vanhan koiran opittava uusia temppuja ja matkustettava töihin bussilla. Eikä koira ole yhtään innoissaan.

Vietin aika monta tuntia selaamalla netistä paitsi bussiaikatauluja myös niiden hemmetin bussien reittejä. Latasin aika monta karttaa ja opin monta uutta kadunnimeä. Ja yhden uuden kaupunginosan. Etsinnän tuloksena selvisi, että voin matkustaa töihin jopa neljällä eri bussilla, tai niin ainakin luulisin. Vielä ei ole varmuutta siitä, mitä reittiä ne bussit palaavat takaisin, mutta ehkä sekin vielä selviää. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa tutkia aikatauluja, etsiä pysäkkejä ja kerätä iso annos itseluottamusta.

Bussikortin hankkiminen oli kokemus sinänsä. Tiskin takana istui ystävällinen mutta niin tehokas täti, etten olisi ehtinyt kysyä mitään, vaikka olisin yrittänyt. Eikä se kortti olekaan mikään kortti, vaan säälittävän pieni läpyskä, jonka varmasti hukkaan tai vähintään unohdan ottaa mukaan! Voi apua.

20110106

Paluu arkeen alkaa olla huolestuttavan lähellä. On ihan kiva palata töihin, vaikka kieltämättä vähän jännittää. Maanantaina muuttuu kaikki. Siis kaikki. Työ pysyy samana, mutta kaikki muu onkin sitten uutta. Vastassa on mielenkiintoisia haasteita ja ties mitä ennen kokematonta ja myönnän, että mukavuusalueelta poistuminen hiukan hirvittää. Vielä enemmän taitaa silti hirvittää vieraiden ihmisten kova luotto allekirjoittaneen ammattitaitoon...

Muusikko katosi vapaapäiviksi studioon. Oma rauha on joulun pyhien tiiviin yhdessäolon jälkeen tervetullutta.Aion nauttia Stieg Larssonista, neuloa karhunvatukkahuivin, syödä hyvin ja polkea rään poskelle. Pari ajatusta pitää ehkä uhrata ensi viikon kokouspapereille. Ja sille, että sunnuntaina on jumalanpalveluskeikka. Oivoi.