20131027



Siellä ne nyt vihdoinkin on. Ei mennyt kuin kymmenen vuotta.

Koko satsin olisi varmaan latonut paikoilleen parissa minuutissa, mutta perfektionistilla kului siinä puuhassa vähän pidempään. Ei nimittäin ole olemassa sellaista mahdollisuutta, etteivätkö ne olisi aakkosjärjestyksessä. Todellakaan. Järjestys vaatii silti vielä jonkin verran fiksaamista, sillä aakkostaessa tuli eteen perustavanlaatuisia ongelmia. John Mayeria ei voi laittaa J:n kohdalle, eikä Coltraneakaan. Sinatrakin on Sinatra, eikä Frank. Ja niin pois päin.

Kun aakkoset ovat hallussa niin pitää vielä keskustella siitä, pitääkö levyjen olla bändeittäin ilmestymisjärjestyksessä. Ehkä pitää.

20131023

Lomaviikolla voisi voisi/kannattaisi/olisi kiva vetää lonkkaa ja ladata akkuja. Jos kuitenkin haluaa vähän lisää äksöniä, niin voi tietysti vieroittaa lapsen tutista.

Oi ja voi. Tutit paketoitiin tänään pahvilaatikkoon ja viedään iltapäivällä mummilaan. (Pappa oli ainoa, joka lapsen mielestä sopii näin arvokkaan lastin vastaanottajaksi.) Ensimmäisille tutittomille päiväunille nukahdettiin tunnin kohkaamisen jälkeen ilman ainuttakaan mainintaa tutista (!). Unet jäivät toki lyhyiksi ja nyt lomasta nauttii ihannaurettavankiukkuinen lapsi.

En uskalla vielä edes ajatella, mitä illalla tapahtuu.

Tuttien kuvauskavereina (näköjään) mummolasta kerättyjä käpyjä ja John Lennonin flyygelin jalka.

20131021

Nyt on kyllä löytynyt sellainen keksiresepti, että inkkaritkin taitaa jäädä kakkoseksi.


Haarukkaleivät

200 g voita
2 dl sokeria
3 rkl siirappia
1,5 tl kanelia
1 muna
5 dl vehnäjauhoja
0,25 tl soodaa

Vaahdota sokeri, siirappi ja voi. Lisää muna, sekoita. Sekoita sooda ja kaneli jauhoihin ja lisää taikina.
Pyörittele taikinasta palloja ja paina ne haarukalla mataliksi.

Paista 175 asteessa 10-12 minuuttia.

Ohjeella saa aikaiseksi n.50 keksiä, koosta riippuen. Leivoin näitä tänään jo toistamiseen ja lisäsin taikinaan n.1,5 tl kardemummaa. Enkä kitsastellut siirapin määrässä.... namnam!




20131020


Voitteko uskoa, että levyjä säilytetään muusikkoperheessä näin? Minä en. Oikeasti totuus on vielä ihmeellisempi, kaivoin ne nimittäin vaatekaappien perukoilta ja järjestys oli hädin tuskin nimellinen. Vaatekaappisäilöntä on jatkunut jo yli vuoden (eikä aika ennen sitä ansaitse sekään kunniamainintaa...) mutta nyt riitti, lopullisesti. Alkuviikosta raahaan Muusikon ikeaan ja kotiutan sieltä juuri niin monta Bennoa, kuin tarve vaatii. Eli siis aika monta, laskin meinaan levyt. Kuvassa niitä on melkein 400. Kuvan ulkopuolella yli 100. Plus ne, jotka ovat tällä hetkellä autossa. Plus lastenlevyt. Ja kaikki ne, jotka olen raahannut töihin. Ja boksit päälle. Joo-o. Loppuviikosta voidaan sitten kinata, millä perusteella levyt niihin Bennoihin järjestetään.

Dvd:t saavat majailla ikean kassissa vielä ainakin hetken. Nyrjähtää pää jos alan keksiä niillekin loppusijoituspaikkaa. Ehkä sitten joskus, kun on aikaa/energiaa katsoa kokonaisia elokuvia.

20131019

Joskus tulee sellainen tunne, että "hei tänne mä kuulun". Tänään kävi niin, kun pääsin vihdoinkin oopperaan. Vaikka fyysisesti oltiin ihan eri paikassa, kuin ennen. Silti. Ensimmäinen etkö jo tulis takasin-kommentti kuului jo narikkajonossa, eikä se todellakaan jäänyt viimeiseksi. Puolituttu orkesterilainen tuli virittämisen lomassa vinkkaamaan akustisesti parhaista paikoista ja kuoron bassot kävivät vuorotellen halaamassa ja varmistamassa, että "kai jo ensi vuonna". Voi että, kun voisikin luvata. Mieli nimittäin teki. Opera buffa upposi lauantai-iltapäivän yleisöön paremmin kuin hyvin, ja välillä melkein ulvottiin naurusta. Olin varmasti ainoa, joka pyyhki silmiään muiden kuin naurun kyyneleiden takia. Eihän niistä kuorokohtauksista voinut kuin liikuttua! Tiedän nimittäin tasan tarkkaan, miltä siellä lavalla tuntuu olla. Tasan tarkkaan.

Uskallan jopa väittää bonganneeni viimeiseen näytökseen keksityt källit.

20131013




Aina niin tyylikäs ystävä täytti tänään vuosia ja sai lahjaksi ainakin lähes yhtä tyylikkään taulun, petrolin värisen Keep calm and carry on -julisteen mustissa kehyksissä. En tajunnut ottaa taulusta kuvaa mutta uskokaa pois, tyylikäs on!

Meillä vastaava taulu (ei tosin yhtä tyylikkään värinen) löytyy tuulikaapista. Siitä sitä on hyvä tavailla aina mennen tullen. Joskus toimii, joskus taas ei.

20131011



Perjantai-illan kunniaksi on hyvä tirauttaa muutama kyynel. Onneksi tästä ei ole videokuvaa, saattaisin porata lopun viikkoa. (Paitsi että jos jossain on, niin kertokaa heti!)

Ainolaan ei päästy tänä kesänäkään. Ensi vuonna on jo ihan pakko.

20131008


Myönnän olevani aika usein väsynyt ja kyllästynyt enkä jaksahaluaviitsi edes kaikkea sitä, mitä pitäisi. Puhumattakaan jostain ylimääräisestä. Joskus taas löytää itsensä työpaikalta klo 6.20 siivoamasta lelulaatikoita ja suunnittelemassa samalla sataa ja yhtä juttua. Vieläpä hyväntuulisena.

Ja arvatkaa mitä? Sillä suutarin lapsella on kuin onkin joskus kengät. Pyöräytin töiden jälkeen annoksen taikataikinaa ja muovailimme yhdessä ainakin tunnin. Ilman kiukkua ja kitinää. Hah. Taka-ajatuksena oli tehdä testikappaleet niistä yönuiin hiipivistä joulu"kukista". Mutta meillähän oli tosi kivaa! Ja ne testikappaleetkin taisi onnistua paremmin, kuin uskalsin odottaa.

Keittiökin on siivottu, huominen ruoka tehty, lakanat vaihdettu, tiskikone päällä ja vaipatkin pesty. Eikä silti murisuta. Pitäisikö jo huolestua?

20131001


Meidän pihalle ilmestyi eilen pop up-ravintola. Ravintolan asiakkaat istuivat hiljaa tuoleillaan ja ruokailivat rauhallisesti. Alkupalat, pääruoan ja jälkiruoan.

Ihan niin kuin kotonakin. Not.