20120331

Elokuun alussa kiroilin mielessäni ja potkin spinnikenkiä käytävässä. Mahaa ei vielä arvannut raskausvatsaksi, mutta sisuskalut olivat sitä mieltä, että tämän neidin spinnit loppuu tähän. Enpä olisi aikaisemmin kuvitellut, että vielä joskus lähden pois kesken tunnin! Muusikko jäi polkemaan kun itse lähdin kitisten kotiin, otti aika raskaasti päähän. Korvasin spinnin zumballa ja body balancella, kunnes oopperaharjoitukset alkoivat elokuun lopulla. Töihin-harjoituksiin-kotiin nukkumaan-sama uudestaan -rytmiin ei mahtunut muuta liikuntaa kuin työmatkapyöräily, ja siihenkin maha laittoi stopin jo syyskuussa. Ympäripyöreinä harjoituspäivinä odottelin malttamattomana lokakuun puoliväliä ja näytösten loppumista, sitten ehtisin taas urheilla. Olin intoa piukassa menossa kokeilemaan ainakin kahvakuulaa. Kuinkas sitten kävikään? Lokakuussa pötsi haittasi elämää siinä määrin, että kahvakuula oli viimeinen asia, joka mielessä liikkui. Mammajoogaa kerran viikossa, kävelylenkki silloin tällöin, siinä meikäläisen liikunnat. Jooga loppui marraskuun lopussa eikä joulukuussa taidettu taapertaa kovin montaa kilometriä. Neiti syntyi tammikuussa ja sen jälkeen on vaunuiltu menemään ja käyty muutaman kerran joogassa. HeiaHeia lähestyi sähköpostilla ja toivoi, etten ole kuolla kupsahtanut kun en tällä(kään) viikolla kirjannut yhtään suoritusta... Mutta nyt! Ilmoitin Muusikolle, että salikortti siirtyy takaisin nimiini just nyt, ja painelin eilen spinniin. Ai että!! Kenkien klonksauttaminen kiinni polkimiin tuntui paremmalta, kuin uskalsin etukäteen kuvitellakaan. Vaatteet mahtui päälle paremmin, kuin luulin, ja pyörän päällä tuntui siltä, kuin ei olisi pois ollutkaan. Hiukan piti himmailla, mutta muuten tunti oli kuin pieni pala taivasta. Pienestä on ihmisen onni kiinni.

Nyt olen kateellinen niille, joiden miehillä on päivätyö ja jotka pääsevät iltaisin salille suunnilleen silloin, kuin haluavat. Valivali.

20120324

Voisin avautua huonosti nukutuista öistä, rokotuksista, maidosta, lääkärikäynnistä, lääkkeistä, maitohappobakteereista, raskauskiloista, aikatauluista, kipeästä selästä ja jatkuvasta väsymyksestä. Tai Muusikon hössöttävistä vanhemmista. Ja ainakin siitä, että viikon odotetuin hetki meni sivu suun.

Olen kuitenkin hiljaa ja yritän muistaa, että kaikki on hyvin.

20120317

Petaamatta jätetty sänky + likaiset kassit siinä sängyllä + viemistä odottavat roskapussit + likaiset astiat pitkin keittiötä +aamupuuron jämät (teflon)kattilassa + vessapaperiton vessa = tervetuloa kotiin!

20120316

Appiukko pitää allekirjoittanutta ihan tärähtäneenä, ja anoppikin on vähän ihmeissään. Tiedän, että on. Sen takia, että kyläiltiin eilen kestovaipassa ja huomenna hoitolaukussa on lasinen tuttipullo.

Ihme miniä niillä.

20120309

Löysin alkuviikosta neidin lahjashekkiä etsiessäni kirjekuoren, jossa oli paitsi rahaa myös mukavan kokoinen lahjakortti. Seisoin aika pitkään kuori kädessäni ja yritin miettiä, mitä ihmeen rahoja siellä oikein on ja mistä lahjakortti on ilmestynyt. Lopulta oli pakko konsultoida Muusikkoa ja sillähän oli vastaus valmiina; "Ne on sun joululahjoja." Syytän raskautta, väsymystä, joulutohinaa ja vaikka mitä, mulla ei nimittäin ole mitään mielikuvaa koko jutusta, ei niin minkäänlaista... Muutaman päivän asiaa sulateltuani päätin, että olen ansainnut ainakin keltaisen Kivi-tuikun ja lähdin ihan varta vasten Sokokselle sitä hankkimaan. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Palasin kotiin kantaen Moccamasteria.

20120308

Kattokaa vähän, mitä posti toi!

20120306

Esimerkin innoittamana kuvasin minäkin jääkaapin oven. Ennen minua sen teki ainakin Tiina. Jääkaappirunouden lisäksi ovessa on neidin ultrakuvia ja pari sekalaista magneettia. Keskimmäisessä niistä väitetään, että yksi ilo karkottaa sata surua. Onkohan noin. Ennen muuttoa oveen oli runoiltu suorastaan kuolemattomia lauseita. Pitää varmaan kutsua väkeä kylään, että saataisiin aikaiseksi jotain vähän nykyistä värikkäämpää...

Kuva on (jälleen kerran) luvattoman huono. Joulupukki ei ilmeisesti ottanut vihjailuja kunnon kamerasta tosissaan.
Aamu pysähtyi täälläkin, kun luin tämän. Ennen sitä olin valittanut mm. likaisesta tukasta, sohvapöydällä olevasta iltapalasotkusta ja siitä, että jatkuva käsien peseminen saa ihon ihan rikki. Enpä valita enää. Edes siitä, että koko päiväuniaika kuluu siivoamiseen ja ruuanlaittoon. En. Enkä mistään muustakaan.

On niin kauheaa etten tiedä, mitä sanoa.

20120304

Kotona oleva aviomies + lapsen pitkät päiväunet + aurinko + kahvi + joogatunti + puhtaat lakanat + sauna + verhokangas + edes vähän siistimpi kämppä = meidän viikonloppu. Huonompiakin on koettu.

20120303

Muusikko pistää parastaan. Nousi aamulla kanniskelemaan huutavaa neitiä ja käski minun nukkua (kuvittelin, etten osaisi, mutta taju oli kankaalla ihan saman tien..), keitti aamupuurot ja viihdytti neitiä sen aikaa, että sain syödä rauhassa ja jopa lukea lehden. Nyt se imuroi ja valmistautuu henkisesti olemaan neidin kanssa pari tuntia, että äiti pääsee vihdoinkin joogaan. Suunnitelmissa on käydä ainakin ruokakaupassa. Ja jos neiti on hereillä niin täällä kuunnellan varmasti Queeniä ja soitetaan ilmarumpuja.

Onkohan se tehny jotain pahaa?

20120302

Nettishoppailulla on yllättävän piristävä vaikutus. Eikä muuten ole mitään väliä sillä, mitä sieltä shoppailee! Tai ehkä olen ainoa, joka saa kicksit siivousvälineiden tilaamisesta... Puolustuksekseni huomauta, että ne siivousaineet on biohajoavia, myrkyttömiä ja ties mitä muuta positiivista, ja vielä nätin näköisissä pulloissa. On sitä vähemmästäkin innostuttu. Nyt pitää enää odottaa, että ne saa hakea postista kotiin. Sen jälkeen meillä varmaan siivotaankin joka päivä, hymyssä suin. Tai sitten ei.

Pyyhin muuten ne ovenkahvat, valokatkaisijat ja keittiön kaappien vetimet. Ja meinaan pyyhkiä vielä uudestaankin. Ettei tulisi kuolema.

20120301

Onko niin, että miehet ovat sairastaessaan paaaaljon kipeämpiä, kuin naiset? Vai tuntuuko vaan siltä. Meillä ei yleensä sairasteta, mutta nyt muusikko on flunssassa jo toisen kerran neidin syntymän jälkeen. Sellasessa yskin-pärskin-niistän-ja-kuolen-ihan-just -flunssassa. Kiva. En ole bakteerikammoinen, mutta teki kyllä yöllä mieli komentaa mies sohvalle pärskimään. Ovenkahvojen ja muiden jatkuvasti klähmittävien paikkojen pyyhkiminenkin tuntuu aika houkuttelevalta. Nimittäin kuolema tulee, jos joudun tahimaan tämän neidin kanssa tollasessa flunssassa... En tykkää.