20120229

Itse tekemisen nimeen vannovana vuodatin melkein kyyneliä tilatessani kiitoskortteja ristiäisiin osallistuneille. Valmiina. "Normaalisti" kortit olisi tehty itse, samalla teemalla kuin kutsukortit aikanaan. Tällä hetkellä on kuitenkin pakko oikaista joissain asioissa. Tai pakko ja pakko. Esimerkiksi yöllä ehtisi askarrella, mutta ne muutamat tunnit, jotka saan nukkua, ovat ihan liian arvokkaita uhrattaviksi.

Myönnän ihan suoraan odottavani niitä hetkiä, kun saan tehtyä edes jotain silloinkin, kun neiti on hereillä. Siihen "johonkin" sisältyy niin siivous kuin ruoanlaittokin, askartelemisesta en edes uskalla haaveilla. Muusikko on paljon pois kotoa, joten arjen pyörittäminen on minun vastuullani, ihan niin kuin ennnenkin. Pyörittäminen vaatii vaan nykyään vähän enemmän taikatemppuja, kuin ennen...

Kortit on silti hienoja, vaikka joku muu ne tekikin. Onneksi.

20120228

Siitä on jo melkein kuukausi, kun meillä vietettiin ristiäisiä. Kuvien laatu ei ole kummoinen, mutta niissä näkyy kauniita asioita. Elli teki suloiset kakut, ja puolitoistakätisenä askarteleminenkin taisi kannattaa. Oli ihanaa!








20120225

Hyvä mieli on kiinni niin pienestä. Usein tulee valitettua ihan pienistä jutuista ja oltua huonolla tuulella ilman mitään sen erityisempää syytä. On yllättävän vaikeaa pysähtyä nauttimaan juuri tästä hetkestä ja huomata ne ihanat ja mukavat asiat, joita elämä on täynnä. Pienetkin ikävyydet tuntuvat hyppäävän suorastaan silmille ja jättävän jalkoihinsa arjen pienet ilot. Harmi.

Tänään nautitaan esimerkiksi siitä, että viime yönä nukuttiin hyvin. Erityisesti hymyilyttää se, että neiti nukahti omaan sänkyynsä ilman suurempia ohjelmanumeroita ja äiti sai nukkua edes pari alkuyön tuntia juuri siinä asennossa, kuin halusi! Energiaa saa myös siitä, että aamulla pääsi rauhassa suihkuun, muusikko keitti hyvät aamupuurot ja ehdin jopa lukea lehden. Neiti nukkui kunnon päiväunet, muusikko oli iltapäivän kotona eikä nykyään usein puuduttavan pitkää alkuiltaakaan tarvinnut viettää neidin kanssa kahdestaan nysväten. Lahjahuivikin tuli päättelyä vaille valmiiksi, vastoin kaikkia odotuksia. Ja huomenna päästään mummolaan, ensimmäistä kertaa!

Huonomminkin voisi olla.

20120224

Näihin ukkoihin törmättiin viikko sitten. Samalla paikalla järjestetään joka vuosi tempaus, jonka tarkoituksena on havahduttaa ihmiset ajattelemaan ilmaston lämpenemistä ja taistelemaan sitä vastaan. Kuka tahansa saa mennä rakentamaan oman ukkonsa, ja niitä onkin aina iso lauma pitkin puistoa.

Kuvan lumikot kantavat ilmaston lämpenemisen seurauksena sulanutta ystäväänsä.
Käytiin eilen Pirkkalassa moikkaamassa tätiä ja serkkuja, ja pitihän samalla reissulla poiketa Ikeassa. Virallisesti hakemassa pitkiä lusikoita, mutta mukaan tarttui toki muutakin.
Täällä eletään vauva-arkea niin isolla v:llä, ettei juttua riittäisi muusta kuin neuvolasta, nukkumisesta ja jokailtaisesta rähjäämisestä. Muusikko on studiossa, kuvat edelleen kamerassa ja ulkona taas kerran sellainen keli, mitä ei pitäisi olla edes olemassa.

Tekisi mieli sanoa pari rumaa sanaa.

20120219

Muusikko asuu studiossa, ja sen kyllä huomaa. Ainakin kämpän kunnosta ja siitä, että ruokavalio koostuu pikaisesti hotkaistuista välipaloista. Ollaan onneksi päästy ulos ja saatu joka päivä kivoja vieraita, ei kaadu seinät päälle ihan kauhean nopeasti. Penkkariautojakin nähtiin, ja hienoja lumiukkoja. Lumiukoista on kuvakin, ehkä ehdin joskus lataamaan sen koneelle ja laittamaan tänne. Ehkä.

Parhaiten tätä "kiirettä" kuvaa varmaan se, että kaapissa on eilen ostettu karkkipussi. Avaamattomana. Taikuri on itsekin ihmeissään.

20120216

Poden huonoa omatuntoa siitä, että meillä katsotaan niin paljon telkkaria. Tai ei ehkä katsota, mutta vilkuillaan toisella silmällä ja annetaan sen olla auki, että olisi edes jotain "seuraa". Karu totuus on kuitenkin se, ettei sieltä tule yhtään mitään järkevää. Mieluusti tekisin jotain muuta, kuin istuisin iltapäivät ja alkuillat sohvalla ruokkimassa neitiä, mutta näillä mennään ainakin toistaiseksi, ja "seura" tulee usein enemmän kuin tarpeeseen. Kuusiviikkoisen kanssa kun on kovin vaikea harrastaa mitään muuta, kuin sitä istuskelua. Sitä paitsi meillä syödään ihan jatkuvasti... Siinä sivussa on Jon ja Kate +8, DC Cupcakes, Extrme Makeover ja moni muu laatusarja tullut vähän turhankin tutuksi. Ja ne mainokset! Taffelin Hölläillään saa jo verenpaineen nousemaan, samoin kuin se Kultarahaksi-mainoksen kaveri. Apua.

Huomiseksi on sovittu kyläilyä, ja lauantaina ja sunnuntaina saadaan mieluisia vieraita, ja vielä maanantainakin. Ja muusikko on koko ensi viikon lomalla! Ensin se kuitenkin viettää ympäripyöreitä päiviä studiossa koko viikonlopun. Me tytöt nautitaan vieraista ja odotellaan, että päästään viikon päästä käymään mummolassa, ihan ekaa kertaa :)

20120215

Neuvolan odotushuoneessa istui itseäni pari vuotta nuorempi tyttö (nainen), joka on synnyttänyt kolmisen viikkoa aikaisemmin, kuin minä. Sillä oli tiukat merkkifarkut, korolliset saappaat, tiukka toppi ja tyylikäs neuletakki. Tukka oli tupeerattu ja laitettu näyttävälle ponnarille, kasvoilla oli taitava meikki ja kynnet oli lakattu. Vatsa oli litteä eikä tummista silmänalusista ollut tietoakaan. Itse raahauduin paikalle rättiväsyneenä, naama näpyillä ja meikkaamatta, nuhruisesa topissa, lököttävässä paidassa ja ÄITIYSfarkuissa, tukka likaisena ja silmänaluset taatusti tummina. Kynsinauhat ovat kuivat ja repaleiset eikä vatsa taatusti ole litteä. Freshin lookin viimeisteli märkä lumipyry ja vaunujen työntäminen muutaman sentin hangessa.

Ei paljon naurattanut.

20120211

Sukulaiset tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että meillä on "tosi kuuma". Jokainen mummi ja kummi muistaa aina ihmetellä sitä moneen kertaan ja ylensä aika isoon ääneen. Appiukolta on kuultu useampi luento siitä, miten heillä on niin ja niin viileää ja että se riittää ihan hyvin... Olen ihmetellyt, miten ihmeessä kaikki voivat olla tässä asiassa niin yksimielisiä ja väittänyt sinnikkäästi, ettei meillä ole lainkaan niin kuuma, kuin kaikki väittävät. Vuosien varrella juttu on alkanut kyllästyttää ja ajoittain jopa ärsyttää, mutta nyt tuli mitta lopullisesti täyteen. Kaivoin kaapista lämpömittarin ja vein sen vuorotellen milloin mihinkin pöydälle.

Ja mikä oli lopputulos?! 21,5 astetta. 21,5!!! Taidan näyttää sitä mittaria tästä lähtien jokaiselle, joka jaksaa päivitellä, kuinka kauhean kuuma meillä on...

20120209


Askarteleminen on aika haastavaa, kun käytössä on vain noin puolitoista kättä, mutta tällaiset ystävänpäiväkortit saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi. Toivottavasti ne onnistuvat ilahduttamaan saajiensa arkea.

20120208

Raskauslöllöistä pääsee eroon syömällä karkkia, ostamalla Bastogne-keksejä ja sulattamalla pakastimesta korvapuusteja, eikö? Herkuttelu saavuttaa kohta vähän turhankin massiiviset mittasuhteet. Kahvi maistuu, toisin kuin raskauden aikana, ja kotona nysvätessä on liian helppoa keittää mukillinen pari kertaa päivässä. Ja pitäähän kahvin kanssa saada jotain hyvää. Jos olisi järkevä niin söisi yhden keksin per kahvimuki, jättäisi puustit pakastimeen eikä jemmaisi karkkipusseja vaatehuoneeseen.

Jos ja jos.

20120206

Ammattiliitto lähestyi tänään sähköpostilla, jossa kerrottiin oman alani palkkasuosituksista. Niiden mukaan allekirjoittaneen kuukausipalkan pitäisi olla noin 500 € nykyistä suurempi.

Nauroin ääneen.

20120204

Muusikon vanhemmat osaavat olla välillä todella rasittavia. Varsinkin appiukko. Tänä viikonloppuna on (valitettavasti ) hyvä mahdollisuus saada reipas yliannostus kumpaakin. Hauskuus alkoi jo eilen kun oltiin koko porukka Muusikon kotona syömässä. Voi että ne jaksaa koheltaa! "Ei kai nyt voi imettää kun pitää mennä syömään!" Ei tietenkään voi. Annetaan neidin huutaa nälkäänsä sen aikaa, kun äiti syö kaikessa rauhassa. "Pääseekö se sieltä nyt lainkaan syömään kun ruoka jo kohta jäähtyy?" Ai! En tajunnut! Äkkiä tissi pois suusta, kyllähän neljän viikon ikäinen vauva ymmärtää, että äidin pitää nyt mennä, mutta ihan kohta saa lisää ruokaa. Illan aikana kuultiin myös lauseet "Miten me nyt syödään kun jonkun pitää olla vauvan kanssa?", "Miten se noin monta kertaa aivastaa?", "Laitettiin pattereita isommalle ettei tule kylmä. Mutta pitää olla villasukat ja kädessä hanskat, ettei vaan vilustu.", "Älä nyt avaa sitä terassin ovea kun Liina on ihan vieressä!" ja "Ethän sä vauvan kanssa voi kahvipöytään tulla." Huh huh. Neiti pötkötteli ihan tyytyväisenä sohvalla kunhan oli ensin saanut ruokaa, ei paleltunut kuoliaaksi vaikka riisuin sekä villasukat että lapaset eikä edes silloin, kun lasitetun terassin ovi oli auki noin kolme sekuntia. Kahvinjuontikin onnistui vauva käsivarrella... olisin jo kuollut nälkään, jos ei onnistuisi. Muusikon Ruotsista saapunut täti (onneksi) hymähteli näiden touhuille ja vähän kommentoikin, en ole siis ainoa, joka ihmettelee tätä kohkaamista.

Tänään päästään koko iloinen joukko ristiäispaikalle kattamaan pöydät ja laittamaan muutenkin kaikki kuntoon huomista varten. Voitte olla varmoja, että oma ja anopin näkemys on erilainen melkein joka mahdollisessa asiassa... Hienoahan se on, että asiat kiinnostaa ja on aikaa valmistella ties mitä juttuja, ja otan avun ihan kiitollisena vastaan varsinkin nyt, kun ulkona on sata astetta pakkasta enkä ole päässyt neidin kanssa shoppailemaan esimerkiksi niitä lautasliinoja. Mutta voi hyvänen aika kun ne vielä joskus ymmärtäisivät, ettei heidän tarvitse järjestää meidän juhliamme ja että kaikki on varmasti mietitty ja suunniteltu, eikä heidän tarvitse sen takia pitää palavereja tai menettää yöuniaan. Anoppi on onneksi vuosien varrella oppinut, että olen tietyistä asioista todella tarkka eikä enää edes yritä tehdä asioita jotenkin muuten. Ainakaan yleensä. Iltapäivällä on kuitenkin luvassa jälleen kerran kommentteja siitä, miten kukat/kahvikupit/servetit/kynttilät kuuluu oikeasti laittaa ja varmasti vielä ainakin yksi keskustelu kuohuviinin sopimattomuudesta kastetilaisuuteen.

Näihin tunnelmiin.