20160429

Pitäisi. Mut kun ei ehdi!

Elämässä on nykyään päällä jotkin pitäisi -asetukset. Pitäisi siivota. Pitäisi tehdä pihahommia. Pitäisi askarrella äitienpäivälahjat. Pitäisi pestä ikkunat. Pitäisi hakea autosta pölyhuiska ja pyyhkiä sälekaihtimista useamman vuoden pölyt. Pitäisi käydä useammin lenkillä. Ja pitäisi tehdä jotain lasten pienille vaatteille, ennen kuin ne täyttävät koko vaatehuoneen.

En tiedä, miten monen lapsen äidit sen tekevät. Siis oikeasti. Miten ihmeessä kaiken vaipanvaihdon, ruoanlaiton, keittiön (loputtoman) siivoamisen, ulkoilun ja päiväunirumban keskellä ehtii tehdä yhtään mitään? Okei, kesken vauvavuoden on varmaan tyhmä edes yrittää tehdä "mitään" (tai ainakin kitistä siitä, kun ei ehdi), mutta... Standardeja on laskettu, trust me, ja periaatteitakin heitetty romukoppaan enemmän tai vähemmän, mutta silti on jatkuvasti sellainen olo ettei vaan ehdi. Tai jaksa. Tai ainakaan viitsi.

Tehtiin me sentään simaa. Siinä sokereita kattilaan kaataessa lapsi pyyhkäisi liesituulettimen kupua ja kysyi haltioituneella äänellä, että "äiti, mitä ihanaa samettia tämä on?". Pölyä, rakas. Se on pölyä.