20130331

Eilinen konsertti oli jotain, jota ei voi sanoin kuvata. Taivaallisen kaunista musiikkia, loistava kapellimestari, upea orkesteri ja vähintään yhtä upea kuoro. Ja Jorma, voi hyvänen aika sentään. Olen varma, että vähintään puolet yleisöstä pidätteli kyyneliä, eikä itku ollut kaukana tältä kuorolaiseltakaan. Kehuja ja kiitoksia sateli joka puolelta, kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen. Ansaitusti. Ventovieraat tulivat konsertin jälkeen kiittämään upeasta elämyksestä ja jopa orkesterin viulisti rohkaistui kehumaan kuoron suoritusta. En voi uskoa, että sain olla mukana tekemässä jotain näin suurta ja mahtavaa. Faurén Requiem oli kiistatta tähänastisen kuorourani kohokohta, jota tulee olemaan vaikea ylittää.



Arvatkaa muuten, diivailiko Jorma? Ei sinne päinkään. Jonotti vessaan siinä, missä rivikuorolainenkin, kysyi tarkkaa kellonaikaa ja kertoi, että on ottanut käyttöön kellon, jonka osti  metsätöistä saamillaan rahoilla vuonna 1956. Ja että kello toimii loistavasti, kunhan sen vain muistaisi vetää.

20130329

Mitä tein torstai-iltana?

Kuvan otti orkesterin trumpetisti Tommi Kolunen.

20130325

Hiljainen viikko on meidän perheessä kaikkea muuta kuin hiljainen. Muusikko on illat töissä kuten aina, mutta tällä viikolla myös allekirjoittaneen illat kuluvat töissä ja harjoituksissa. Onneksi vähemmän töissä ja enemmän harjoituksissa. Mummi ja pappa saavat joka tapauksessa viettää meillä aikaa varmaan ihan kyllästymiseen saakka. Itse ei pääse kotona homehtumaan, aamulla töihin-nopeasti kodin kautta harjoituksiin-illalla myöhään kotiin -aikataulu pitää huolen siitä. 

Ei kuitenkaan haittaa, vaikka kotona olisi kaaos ja äidillä iso väsy, sillä kaikki tämä häviää mielestä viimeistään lauantain kenraalissa, kun mestari itse saapuu paikalle. Ahh. Jorman takia seisoisin hetken vaikka päälläni.


Jottei arki kävisi liian helpoksi lähtee Muusikko pääsiäiseksi reissuun. Mut ihan sama, mulla on lauantaina unelmatreffit.

20130323

Muusikko on hankkinut tällä viikolla mm. kitaran. Me tytöt hankittiin kaikkea paljon tärkeämpää: harmaa DotPot, Finlaysonin keltaisia elefantteja, ikkunaan Vallilan Mon Amourit ja äidille turkoosia kynsilakkaa. Because we're worth it.











20130321

Parasta tänään:



20130318

Tämän maanantain iltapuhde.




20130316

Aamupäivän saldona monta kylvettyä (ja vain yksi syöty) ohransiemen.







20130313

Hopottajat lähetti maistettavaksi Atrian Itämaisia mikroaterioita. Tai jos tarkkoja ollaan niin kupongin, jolla saa noutaa ateriat kaupasta ihan itse. Pari päivää pohdittuani tulin siihen tulokseen, että köyhä opiskelija (=pikkuveli) tarvitsee näitä enemmän kuin minä tai Muusikko. Siispä kuponki postiin ja pikkuveli kauppareissulle.



Kommentteja kysyessäni sain miehelle tyypillisen vastauksen: "Hain. Söin. Olis voinut olla vähän mausteisempaa." Pienen lisäutelun jälkeen selvisi, että kaupasta kotiutettu ruoka oli ollut Chicken vindaloota, ja sitä voisi myöhemmin ostaa nälkäänsä myös ihan itse. Ja että sitä tulisi ehkä tuunattua pienellä määrällä chiliä.

Tämä selvä.

Atrian Kokkaamoon pääset tästä.

20130312

Päivän kyydittävät. Ja näköjään myös kyydittäjä itse.



20130310

"Juo uudesta mukista niin äiti ottaa kuvan." Joo-o. Muki sentään oli yhteistyöhaluinen.





20130309

Eilen oli vähän erilainen työpäivä. Pieniä prinsessoja hemmoteltiin kampaamossa ja kauneushoitolassa, ja jokainen sai osallistua muotinäytökseen. Koruostoksillekin ehdittiin. Kun kynnet oli lakattu ja tukka hyvin oli aika suunnistaa leivoskahville. Ja kun kahvilla oli käyty, muuttui kahvila käden käänteessä tanssisaliksi. 

Voi iloa ja riemua!










20130302

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun tajusin, etten voi marssia Ikeaan ja ostaa juuri sitä hyllyä, joka on kuin tehty lapsen huoneeseen. Är ja mur. Ja muutama ärräpää. Joku ystävällinen asiakaspalautteeseen vastannut lupasi vuolain sanakääntein auttaa paikallistamaan jossain vielä mahdollisesti lymyilevän yksilön mutta olen aika varma, että tarkistaa vaan jostain koneelta ja toteaa, et "joo ei niitä kyllä ole". Pessimisti ei pety?

Sisälläni asuva (ihan pikkuruinen) optimisti uskaltaa kuitenkin toivoa, että jospa sittenkin. Ihan silleen tosi varovasti.