20101122

Oli tosi pienestä kiinni, etten perunut sunnuntaiaamun laulutuntia. Lauantain näytökset veivät viimeisetkin mehut ja karonkassa lähinnä haukoteltiin, vaikka mukavaa olikin. Ääni oli niin väsynyt, että olin pelkästään tyytyväinen siihen, että muusikko oli pois ja sain ihan luvan kanssa olla koko illan ihan hiljaa. Ja mennä aikaisin nukkumaan. Mutta! I h a n a laulunopettaja teki ihmeitä ja lauloin harjoituksissa paremmin kuin koskaan! Oikeesti. Vaikka piti tehdä kuolemaa. Ääni oli auki aivan eri tavalla, kuin aikaisemmin, ja soi todella kauniisti. Vokaalit putoilivat paikoilleen melkein kuin itsestään eikä mistään väsymyksestä ollut tietoakaan. Hah. Tuli ihan käsittämättömän hyvä mieli! Niin hyvä, että se jatkuu edelleen. Aion ottaa siitä kaiken irti ja nauttia tämän illan orkesteritreeneistä.

Olen iltapäivän iloksi kuunnellut iiihanaa Samuli Edelmannia. Huomasin osaavani ulkoa (huolestuttavan?) monta virttä...

20101120

Nyt väsyttää sekä naista että ääntä. En halua edes tietää, kuinka monta tuntia olen viime aikoina viettänyt harjoituksissa. Oopperaa on tällä viikolla harjoiteltu/esitetty eilistä lukuunottamatta joka ilta, ja vähän päivisinkin. Kivaa touhua se on, mutta samalla raskasta. Tajusin väsymyksen määrän oikeastaan vasta eilen, kun raahauduin filharmonisen harjoituksiin ja istuin pitkästä aikaa paikoillani koko harjotusten ajan. Ja haukottelin vähintään kerran kymmenessä minuutissa... Tänään on luvassa kaksi näytöstä, molemmat onneksi päivällä, ja sitten se on siinä. Pienimuotoinen karonkkakin on luvassa, sekin onneksi jo alkuillasta, muuten ei varmaan jaksaisi.

Huomenna otetaan irtiotto oopperasta ja raahaudutaan ensin laulutunnille (kiva sinne on mennä, mutta kymmenen aikaan sunnuntaiaamuna ei voi muuta kuin raahautua) ja sieltä vauhdilla kamarikuoron harjoituksiin, kesto vaatimattomat viisi tuntia. Ääni on niin väsynyt, että huominen saattaa tuoda tullessaan vaikka mitä. Ensi viikkoa en haluaisi vielä edes ajatella... heti maanantaina on orkesteritreenit filharmonisen kanssa, samaa herkkua keskiviikkona ja torstaina pitäisi yltää (taas) huippusuoritukseen.

Voitte olla varmoja, että harjoitusten ulkopuolella olen aikalailla hiljaista tyttöä.

20101117

Vieras mies pysäytti minut kadulla sanoakseen, että "Sä oot todella erikoisen näköinen."

Kiitos...?

20101108

Maanantai on hyvä aloittaa toteamalla, että työmotivaatio on ihan nollassa. Ei huvittaisi, ei sitten yhtään. Viikon päästä saa vähän lomailla, mutta tieto siitä vaikuttaa vähän nurinkurisesti ja saa aikaan emmäviittis -fiiliksen. Valivali, taas. Työpäivien jälkeen on tällä viikolla ohjelmassa jotain ihan muuta. Ensi-ilta on ensi viikolla, ja harjoitusmäärät sen mukaisia. En silti valita, viimeksi on polkattu yli viikko sitten. Vähän tuo kalenterin sivujen käänteleminen meinaa kyllä ahdistaa... Onneksi on ensi viikko lomaa, muuten ei ehtisi kissaa sanoa kun pitäisi juosta töistä harjoituksiin ja näytöksiin. Seuraavalla viikolla on, yllätys yllätys, toinen ensi-ilta ja hetikohta sen jälkeen "omat" konsertit. Näin meillä.

Meinasin todeta ihan ääneen, että terveeksi ihmiseksi lyön kurkusta alas aikamoisen määrän vitamiineja ja muita nappeja joka aamu ja ilta, mutta juuri nyt se ei tunnukaan niin ihmeelliseltä.