20130121

Aikaisia aamuja. Kassien pakkaamista valmiiksi. Ruoanlaittoa, pyykinpesua, kotitöitä. Työpäiviä, joiden aikana ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Hoitopäivän jälkeen kiukutteleva lapsi ja kesken C.S.I.:n nukahtava äiti.

Ai mikä arki?

20130107










Vauvavuosi on nyt virallisesti ohi ja alkaneen vuoden tärkein päivä, lapsen 1-vuotissynttärit, vietetty. Onnistuneesti. Näin järjestelmälliseksi ihmiseksi olen näköjään luvattoman huono dokumentoimaan tärkeitä asioita. Juotiin kuohuvat maljat, syötiin (lapsen mummon tekemää) voileipäkakkua, puhallettiin yksi vaaleanpunainen kynttilä, lahjottiin lasta vaikka millä ihanalla ja saatiin kauniita kukkia. Oli itse askarreltuja lippunauhoja ja lapsen ensimmäisiä valokuvia. Niiden lisäksi koristeiksi kelpuutettiin ristiäisiin tehdyt paperitähdet. Musta-valkoinen teemakaan ei kuvista näy, mutta syötiin mustilta lautasilta ja käytettiin musta-valkoisia lautasliinoja. Kakku oli ihan täydellinen, sen teki (jälleen kerran) Elli.

20130104

Reilu vuosi kotona nollasi useamman työvuoden aika totaalisesti. Olin (onnellisesti) unohtanut, millaisen metelin (reilusti) kaksinumeroinen määrä lapsia saa aikaiseksi. Ja sen, mitä kymmenien punttien kiskominen kenkien päälle tekee hartiaseudulle ja miltä kuivauskaapillinen märkiä hanskoja haisee. En voi väittää, että olisi ollut ikävä.

Äärimmäisen nenäkkäitä 4-vuotiaita, kurahousujen vuorta ja lukematonta määrää eri käskyjä ja kehoituksia ei varsinaisesti voi pitää työsuhde-etuina. Joku päivä vielä lasken, kuinka monta kertaa joudun sanomaan "pää tyynyyn". Ei ole ihan pieni luku se.

20130101

Jos saa samana päivänä käsiinsä sekä lapsen 1-vuotiskuvien koevedokset että Papun rusettipipon, ei päivä voi olla kauhean huono. Uuden takin (lämmin) ja pipon (piilottaa likaiset hiukset) turvin uskaltauduin eilen jopa ulos. Vuosi sitten lähinnä makasin sohvalla ja söin. Ja toivoin, ettei tarvitse lähteä siinä ähkyssä synnyttämään...

Tämän päivän missiona on kaivaa naftaliinista ainakin Schollit. Niitä tarvitaan huomenna, niin käsittämätöntä kuin se onkin...