20150210

Sunnuntain taidenautinto

En tiedä, miten se on mahdollista, mutta ennen sunnuntaita en ollut koskaan käynyt Turun tuomiokirkossa. Toki on vähintäänkin sopivaa, että niin upeaan paikkaan menee ensimmäistä kertaa konsertoimaan.

Puitteet olivat lievästi sanottuna huikeat. En pidä itseäni missään määrin uskonnollisena, mutta kyllä mieli (ja varmaan sielukin) lepäsivät. Ei haitannut odottelu, seisominen eikä edes nälkä.

Kyllä kelpasi taas.

20150201

Voihan poistoventtiili

Käsi ylös, kenen vaatehuone ei ole lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Meidän ainakin on. Molemmat. Ovelta pääsee sisään ehkä 20 sentin matkan, mutta ei yhtään enempää. (Joo, tiedän että pitäisi siivota.) Ottaisin kuvan, mutta en kehtaa.

En ollut kauhean innoissani, kun postilaatikosta löytyi tällainen lappu. Voi yhden kerran.


Voin kertoa, että venttiilille päästäkseen pitää juuri nyt tehdä tosissaan töitä, sillä sen paikka on tietysti niin kaukana ovesta, kuin mahdollista. Rumasana.

Vielä kun tietäisi, kuinka suureen tuhoon pitää varautua. Riittääkö, että pääsee sinne venttiilille asti vai pitääkö tyhjentää puolet vaatehuoneista sen varalta, että sieltä venttiilistä pölähtää ämpärillinen moskaa?

Toinen rumasana.

Positiivista on se, että Muusikko on kotona. Omissa mielikuvissani ihan kaikki työmiehet marssivat ovesta märillä ja kuraisilla saappaailla ja vähät välittävät valkoisista matoista tai siitä, karkaako kissa auki jääneestä ulko-ovesta. Ja okei, tulee nyt sitten ainakin siivottua.