20100630

On aika jännää, miten hyvä tuuli on kiinni niin pienistä asioista. Olen aika kova stressaamaan ja pahoitan mieleni aika helposti, ja tulen huonolle tuulelle. Homma toimii onneksi myös toisin päin. Kun vaan muistaisi iloita niistä pienistä asioista... Tänään on iloittu mm. maailmanihanimmistajaparhaista bikineistä, erikoisesta (mutta niin hyvästä!) ruoasta, huomisista treffeistä pienen touhutädin kanssa ja viikonlopun reissusta, jota on odotettu kauan ja hartaasti. Hyvä tuuli alkoi oikeastaan jo eilen illalla, kun juoksu kulki niin hyvin, ettei mitään rajaa. Vaikka päivä muuten oli aika ikävä ja hiukan huonovointinen.

Tämän päivän ajattelin kruunata räät poskelle -sikamättöspinningillä. Voi olla, että kotimatkalla on pakko poiketa hakemaan Lidlin ihan älyttömän hyvää Passion-sorbettia!

(Onnistuin kuulostamaan tosi teiniltä, mut menköön. Tämän kerran.)

20100628

Mummolassa on tapana syödä enemmän, kuin tarpeeksi. Niin kuin mökilläkin. Ja juhannuksena vasta syödäänkin. Arvatkaa vaan millainen olo on, kun viettää juhannuksen mummolassa mökillä... Kolmeen päivään mahtui kiitettävä määrä vartaita, rosvopaistia, synttärikakku(j)a ja muurinpohjalettuja.

Mutta kivaa oli. Muusikko mökkeili vain vuorokauden ja karkasi lauantaina keikalle. Toisaalta sääli, mutta toisaalta oli ihan kiva olla oman perheen/suvun kanssa ihan keskenään. Onnistuin jopa saamaan vähän aurinkoa ja ylitin itseni uimalla jääkylmässä meressä. Huonomminkin voisi olla!

20100623

Kaikki tuntuu valittavan siitä, että pitää olla kesällä töissä. Varsinkin nyt, kun aurinko paistaa ja ulkona (ehkä) pärjää ilman hanskoja. Ihan ymmärrettävää. Kukapa haluaisi istua sisällä ja katsella auringonpaistetta ikkunasta. Ai kuka? Mä voisin haluta.

Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mut olisin oikein mielelläni töissä. Lomalla on ihan mukavaa enkä kaipaa aikaisia herätyksiä tai raskaita työpäiviä, mut... kyllä töissä olemisessakin olis omat hyvät puolensa. Päivät kuluu kotona vähän liian samanlaisina, eikä ole oikein mitään tekemistä. Vali vali, tiedän.

Puolustan työntekohalujani sillä, että hommat ei ole mitään nine-to-five -sisällä istumista. Päivät on erilaisia ja suuri osa niistä kuluisi näillä keleillä ulkona. Hermot on välillä koetuksella, mut joskus saa halejakin. Ja on muutenki kivaa.

Muutamassa tulevassa päivässä on onneksi edes vähän sisältöä. En luvannu vanheta, mutta lähisuku vaatii silti herkkuja. Suotakoon se heille. Muusikon vanhemmat saa tyytyä nopeaan raparperipiirakkaan, omalle suvulle syötetään porkkanakakkua. Mökillä. Ulkona auringossa. Kotona maalla.

Jes.

20100618

Kesäloma on tosi hieno juttu. Vihdoinkin on aikaa siivota parveke, pestä ikkunat, järjestää vaatehuone, mapittaa huojuvat paperikasat ja keksiä järkevät paikat ajelehtiville tavaroille. Pakata talvivaatteet pois. Hankkia olohuoneeseen lamppu. Tehdä jouluna aloitettu vauvanpeitto valmiiksi. Vaihtaa kukkamullat ja askarrella lastenlaululevyihin viime kesänä kopioidut kannet.

Kolme viikkoa mennyt, enkä ole uhrannut kuin puolikkaan ajatuksen ehkä murto-osalle näistä. Way to go.

20100616

Spinniohjaaja on kuuma. Oikeesti. Niiiin kuuma.

Ei mulla muuta.

20100613

Elämä muusikon kanssa on kuulemma hohdokasta. Riippuu varmaan paljon muusikosta, mutta yleisesti ottaen, ei ole.

Arki muusikon kanssa on aika kaukana hyvistä bileistä, back stageista, vip-passeista ja jokailtaisista serenadeista. Arki on sitä, että muusikko on pois kotoa. Keikalla, treenaamassa, palavereissa. Usein kotikaupungissa, mutta usein myös muualla: naapurikaupungissa, parin sadan kilometrin päässä, toisella puolella maata. Illan, viikonlopun, koko viikon. Joka viikko, monta viikkoa putkeen. Keikalta/reissusta kotiudutaan aamuyöllä tai pitkän ajomatkan jälkeen joskus, kun pystytään. Väsyneenä ja nälkäisenä. Ja sitte mennään nukkumaan, ja nukutaan pitkään. Totta kai.

Oleellisena osana muusikon kanssa elämiseen liittyvät myös nurkissa pyörivät soittimet ja kaikenlaiset oheistarvikkeet. Lattialla on kilometreittäin piuhoja ja pöydillä ties mitä plugeja ja muuta sälää. Koneella on kasa kalliita musiikkisoftia. Äänentoistosta ja levykokoelmasta on kyllä pakko antaa creditiä, siitä ei pääse mihinkään.

Mutta mitä luulette, missä muusikko on silloin, kun on häät/hautajaiset/synttärit? Ristiäiset? Ylipäätään jotain, minne haluaisi mennä?
Keikallahan se.

20100607

Törmäsin pari viikkoa sitten (muoti?)blogiin, jonka kirjoittaja asuu samassa kaupungissa. Blogi ei ole erityisen mielenkiintoinen, mutta tuntui siltä, että sitä on melkein pakko lukea. Kirjoittaja shoppailee tutuissa kaupoissa, käy samoissa baareissa/kahviloissa ja ottaa kuvia paikoissa, jotka tunnistan. Blogissa on runsaasti kuvia, joissa esitellään päivän tapahtumia ja tietysti päivän asu. Kirjoittajan pukeutumistyyli on melko erikoinen ja ulkonäkökin hyvin persoonallinen.

Ai että mikä tässä on outoa? Se, että nykyään näen tuon tyypin melkein joka päivä. Ei hän tietenkään tiedä, kuka olen tai ole koskaan minua nähnytkään, mutta aina törmätessä tekee mieli kääntää katse aina nopeasti poispäin, "ettei se vaan tiedä, mitä oikein ajattelen"...