20140404

On ollut omituinen viikko. Viime perjantaina muusikko lähti reissuun, lapsi mummilaan ja minä vietin melkein kokonaisen vuorokauden ihan yksin. Illan tosin harjoittelin Mozartia n. 70 muun kanssa, mutta kuitenkin. Tällainen koko yö yksin -asetelma oli joskus muinoin ihan arkipäivää, viikon takainen kerta taas ensimmäinen yli kahteen vuoteen. (Ja kyllä: oli kivaa ja nukuin kuin tukki!)

Hyvin nukutun yön ja Mozart-pitoisen sunnuntain jälkeen oli energiaa aloittaa uusi työviikko. Joka muuten alkoi pyjamabileillä. Maanantai ei voi olla kovin huono, jos sen saa viettää yöpuvussa. Normaalista poiketen olen päässyt viikolla spinniin jopa kahdesti ja keskiviikkona tehtiin Muusikon kanssa historiaa ja ostettiin uusi sohva. Työmatkat olen polkenut herra Putron loistavaakin loistavammassa seurassa ja kun arki on ollut näin mukavaa, olen myös pystynyt olemaan herkuttelematta. Muusikko lähti taas reissuun, mutta lapsi on menossa mummolaan ja maanantaiksi on varattu oopperalippu. Ja aurinkokin paistaa.

Koska näin hyvin ei vaan voi mennä, on viimeistään ensi viikolla tiedossa jotain vähemmän mukavaa. Eikö?