20111231

Olen lahjonut itse itseäni sekä ennen että jälkeen joulun.



Muusikko ei ymmärtänyt, mitä "ihmettä tommosella (Vitriini-)rasialla muka tehdään?". Tarvitseeko sillä mitään niin ihmeellistä muka tehdä? :) Ylpeänä silti ilmoitin viikko sitten, että ah, niin ihanalla rasialla on kuin onkin ihan oikea käyttötarkoitus: kyllästyin repimään sormuksia iltaisin sormesta ja säilöin ne Vitriiniin odottamaan käyttömukavuuden palautumista. Hah. Mattapintaisen Kiven hain täydentämään kokoelmia, ja kirkkaita sai puoli-ilmaiseksi, siispä niitä on nyt useampi. Muumi-mukit saapuivat jo entisestään täyteen kaappiin, nyt ei pitäisi puuttua enää yhtään. Huivia taas piti lähteä hakemaan Sokokselta ihan varta vasten. (Sellaisena päivänä, kun piti olla jo muumioituneena sohvalla.) Kannatti.

Nyt alkaa jo näyttää siltä, että Tyyppi tosiaan syntyy ensi vuoden puolella. Huhtikuusta asti on yksi ja toinenkin pohtinut, että olisihan se "helpompaa" olla tammikuun lapsi kuin syntyä vuoden viimeisinä päivinä. Niinhän se taitaa tavallaan olla. Ilta vietetään ihan rauhallisesti kotona saunoen ja herkutellen (tai niin on ainakin suunniteltu...), mutta puolen yön jälkeen olisi jo muusikonkin mielestä lupa syntyä. Jännän äärellä ollaan!

20111229

Vau.fi:n uutiskirje kertoi, että olen "tänään 40 vkoa raskaana. Laskettu aikasi on tänään torstaina 29.12.". No shit. Että ihan tänään?! Voin kertoa, ettei olisi päässyt unohtumaan. Olen uhonnut, että kun tämä päivä tulee (ja menee) ilman, että Tyypistä on tietoakaan, niin allekirjoittaneen arvioitu olinpaikka on hyvin suurella todennäköisyydellä sohva. Sänkykin käy, mutta sohva on parempi sen takia, että siellä voi katsoa telkkaria.

Ei kahta ilman kolmatta-logiikka ei toiminut eilen. Nimi- ja hääpäivän seuraksi olisi ihan hyvin sopinut edes synnärille lähtö. Joku optimisti olisi voinut ajatella, että vaikka ihan vauvakin. Mutta jäädyke oli hyvää ja muusikko yllätti muistamalla punkerovaimoaan ylellisellä kukkakimpulla.

Tämän päivän logiikaksi on tarjottu sitä, että kun kaikki on koko ajan mennyt oppikirjan mukaan, niin raskaus myös päättyy silloin, kun sen on laskettu niin tekevän. Bullshit, tekisi mieli sanoa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

20111227

Pyhistä on selvitty yhtenä kappaleena. Toisaalta harmi, en olisi yhtään pahastunut jouluvauvasta!

Tänään on ollut ihanan tavallinen päivä. Pitkät unet, tehokas täsmäisku kirjastoon, ruuaksi spagettia ja jauhelihakastiketta. Muusikko viihtyi studiossa useamman tunnin, vaimo sai maata rauhassa sohvalla hyvän kirjan parissa. Ei voi valittaa.




Huominenkin vietetään ihan-vaan-kotona, vaikka vähän aihetta juhlaan onkin. Kolme päivää putkeen muusikon suvun parissa oli ihan riittävä annos, ja huomenna keitetään kahvit omalle perheelle. Kahvin kanssa saa lapsuudesta tuttua herkkua, nam. (Kuvan saa isommaksi klikkaamalla, klik klik!)

20111223



Joulu ei taida tänä vuonna tuntua joululta lainkaan. Puuttuu mummola, oma suku, lapsuusmaisemat ja tutut perinteet. Mutta koti on siivottu, paketit tehty ja puuroriisit ostettu. Kai tämä tästä.

Vielä kun saisi lasillisen punaviiniä.

20111219

Tekstiviesti kertoi viime viikolla, että minulle on saapunut paketti, jonka voi noutaa SmartPOST-automaatista. Viestissä oli kuusinumeroinen koodi, jolla paketin saa ulos. No, eipä saanut. Näppäiltyäni koodin automaatti kehoitti tarkistamaan sen. Näppäilin uudelleen, sama juttu. Kolmannella kerralla tavasin kaikki kuusi numeroa yksi kerrallaan ja olin varma, että enää ei voinut mennä pieleen. Niinhän sitä luulisi. Koodi kolme kertaa väärin, "järjestelmä lukittu" ja paketti edelleen automaatissa. Kätevää. Mukava täti postissa ei osannut auttaa muuten, kuin antamalla asiakaspalvelun puhelinnumeron (great...) mutta kertoi, että kaikkien pakettikoodien pitäisi kyllä olla muotoa JJFI ja siihen perään noin miljoona numeroa. Kyllästyin jonottamaan asiakaspalveluun noin seitsemännen soiton ja ihan liian monen maksullisen jonotusminuutin jälkeen. Nauhoite ehdotti, että heitä voisi lähestyä myös sähköpostilla. Niin tein, vastausta tuskin kannattaa odottaa ihan hetkeen. Eikä varmaan kannata odottaa sitä pakettiakaan.

Vatsaa suihkun jälkeen kuivatessani tuli yhtäkkiä mieleen, etten ole vielä nähnyt ensimmäistäkään raskausarpea. Ei ole vaikea arvata, mitä huomasin kosteusvoidetta levittäessäni. Aikaa näiden tapahtumien välillä ehti kulua korkeintaan kaksi minuuttia.

Ostin perjantaina kaksi (muka) valkoista hyasinttia. Laitoin vanhaan hillopurkkiin ja ympärille nätisti kangasta ja narua. Kumpikin aukesi tänään, kumpikin on violetti. Yök.

Sunnuntaina otin Sokoksella vuoronumeron saadakseni Vitriinini maksettua. Oli hieno tunne huomata, että valotaulussa lukee numero 4 ja omassa lapussa 46. Mitäs menen sinne sunnuntaina. Viikkoa ennen joulua. Tiedän.

Melkein kuin Strömsössä.

20111215




Valmiiksi askarrellut paketit valloittivat lipaston.

20111209

Asioita, jotka ovat maailman vaikeimpia:

- Tavaroiden hakeminen varastosta. Koskee myös tavaroiden sinne viemistä.
- Osoitteiden kirjoittaminen joulukortteihin.
- Joululahjojen viimeistely. Kummityttöjen huivit on neulottu valmiiksi jo suunnilleen lokakuussa. Langatkin on päätelty, mutta koristeiden virkkaaminen on näköjään ylivoimaista.
- Sukulaisille askarreltujen jouluviemisten paketoiminen ennen, kuin on ihan pakko. Ei onnistu koskaan. Paitsi että tänään tein yhden paketin ainakin melkein valmiiksi, arvioitu luovutusajankohta (vasta) huomenna. Hah.
- Konserttivaatteiden silittäminen. Tulee tapahtumaan kiroillen n. 10 minuuttia ennen, kuin pitää olla ovesta ulkona. Sama juttu joka kerta. Kengät sentään on kunnossa, vein ne suutarille keskiviikkona puoli tuntia ennen lähtöä.
- Edes muutaman joogaliikken suorittaminen kotona. Tekisi niiiin hyvää, mutta en vaan saa aikaiseksi.
- Verhojen vaihtaminen. Sisältää ikkunaan menossa olevien verhojen silittämisen ja siellä nyt roikkuvien pesemisen ja pakkaamisen laatikkoon. What a joy.
- Jääkaapin siivoaminen. Tuskin vaatii selittelyä.

20111208

Shoppailussa tuntuu olevan nykyään ei-niin-mieluisa kaava.

Ostin eräänä perjantaina vuosien tahtomisen ja pitkän pähkäilyn jälkeen pari metriä pöytäliinakangasta. Maksoi enemmän, kuin mansikoita, mutta on niin hieno, ettei mitään rajaa. No, kuinka ollakaan, seuraavana sunnuntaina olisi kyseisestä liikkeestä saanut ostohyvityksen tuplana ja jotta ajoitus olisi ollut mahdollisimman huono, toi posti heti maanantaina 15 prosentin alennuskupongin. Kiva.

Teema jatkui, kun viikkojen aikaansaamattomuuden ja värivaihtoehtojen takia tuskailun jälkeen törmäsin KappAhlin lastenosastolla juuri oikeanlaiseen ja suorastaan syötävän suloiseen unipussiin. Sanomattakin selvää, että nappasin sen heti mukaan. Seuraavana päivänä siitä olisi saanut alennusta useamman kymmenen prosenttia. Mikä sen mukavampaa.

Sokerina pohjalla ovat imetysliivit, jotka on pitänyt hankkia jo aikoja sitten. Hyvät aikomukset on aina saatu torpedoitua sillä, ettei kaupoissa viitsisi tämän pötsin kanssa sovittaa yhtään mitään ja eri versioilla ajatuksesta "eihän tässä vielä mikään kiire ole". Maanantaina tein täsmäiskun Lindexille, tänään niistäkin liiveistä olisi saanut mukavan alennuksen. Olipa yllätys.

20111206

Reipas kävelylenkki tekisi hyvää. Varsinkin, kun ulkona on juuri ja juuri pakkasta ja maassakin kuran tilalla jotain valkoista. Harmi vaan, että reipas kävelylenkki on sanapari, jota tuskin voi ihan hetkeen liittää allekirjoittaneeseen. Reippauden voi unohtaa heti kättelyssä (ainakin, jos on kyse siirtymisestä paikasta a paikkaan b) enkä ole varma, voiko eteenpäin taapertamista kutsua kävelyksi. Hyvänä hetkenä erehdyn kuvittelemaan, että voisin kävellä entistä vauhtia, mutta muutama reippaampi askel palauttaa nopeasti maan pinnalle. Ja se, että mummot painelee ohi, rollaattorilla tai ilman. Lenkin taas pitäisi ihan välttämättä olla reipas vähintään puolituntinen, kaupungilta kotiin löntystämistä ei voi laskea edes hyvällä tahdolla.

Joulutorttujen paistamista ei varmaan voi laskea liikunnaksi?