20120531

20120525

Tuntuu siltä, etten ehdi nykyään tehdä yhtään mitään. Edes sellaisia asioita, joita olisi "pakko" ehtiä.

Mistä mahtaa johtua?

20120519

Muusikko humppaa (tai rockaa tai mitäikinä) pitkin rannikkoa ja me naiset karattiin viikonlopuksi mummolaan. Landella on vaikka mitä, mitä kotona ei (valitettavasti) näe. Niin ku esimerkiksi nurmikko, valkovuokkoja ja kyyhkysiä. Ulkosauna. Lapsen voi laittaa nukkumaan ulos (vrt. parveke) ja lenkillekin pääsee ihan tosta vaan, ei tarvi raahata lasta ensin alakertaan, ulos, sieltä pyörävarastoon ja vasta sitten vaunuihin. Luksusta.

Enkä pistä pahakseni (vähän liiankin hyvin toimivaa) ruokahuoltoakaan.

20120517

Lapsi päätti muutama viikko sitten, että päiväunien sopiva pituus on noin 35 minuuttia. Ei kauheesti naurata.

20120512

Vielä koskaan ei ole ollut niin kiire, että äitienpäiväkortit olisi haettu valmiina kaupasta. Tänä vuonna syntyi tällaisia. Ehkä ensi vuonna äitienpäiväkorteissa näkyy jo jonkun muun kädenjälki :)

Mummille virkkasin ylläriksi kasan noita perhosia. Ehkä se kuitenkin on ansainnut jotain kiitosta lapsen vahtimisesta.

20120511

Tänään ei ole keikkapäivä, mut arvatkaa mitä? Tulee jääkiekkoa! Vakuutusyhtiö lahjoi lipuilla, joilla pääsee katsomaan matsia joltain tosi isolta screeniltä tsiljoonan muun kanssa. Tokihan sinne pitää mennä. Olin jotenkin siinä uskossa, että tämä happening järjestetään ulkona ja ehdin jo kuvitella, ettei kukaan sinne vesisateeseen viitsi lähteä. Mut sisällähän se on, tietty. Ja totta kai sinne mennään. Miksei mentäis? (Siksi, että vaimolta saattaa jossain vaiheessa iltaa katketa pinna...?) Meidän perheen naisväki ei sattuneesta syystä osallistu näihin karkeloihin. Lapsi nukkuu Leijonat-tutti suussa, mutta äiti meinaa katsoa pelin sijasta Greyn anatomiaa. Ja mennä sen jälkeen äkkiä nukkumaan.

20120508

Tiina heitti tunnustuksella. Kaunis kiitos siitä!


Tähän liittyy tietysti sääntöjä. Tehty varmaan rikottaviksi...?

The Rules
1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.


15 on hurjan monta! Ja aika monelta tuntuu seitsemänkin. Tässä kuitenkin seitsemän enemmän tai vähemmän kiinnostavaa asiaa.

1. En osaa viheltää.
2. En voi sietää Johanna Kurkelaa. En kestä sitä pihinää, laulaisi kunnolla. Tai olisi mielummin laulamatta ollenkaan.
3. En tykkää mistään, mistä "kuuluisi" tykätä. Inhokkilistalla ovat katkaravut, (herkku)sienet, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, feta-, home- ja leipäjuusto sekä vuohenjuusto. Raejuusto ja parmesan. Noin niin kuin muutamia mainitakseni... Kookos on ehkä kamalinta, mitä voi olla. Ja rommi. Eikä olutkaan maistu.
4. Pystyn syömään (ja usein syönkin) käsittämättömiä määriä. Kokonainen pitsa? Helposti. Puolikas vai kokonainen Subway? Miksi ihmeessä söisin vain puolet!? American Dinnerin jättihamppariateria miljoonilla ranskalaisilla? Piece of cake. Siskon kanssa joskus mietittiin, kuinka monta Hesen kerrosta menisi alas ilman suurempia tuskia. Varmana kolme.
5. Toisessa elämässä olisin orkesteriviulisti.
6. Samuli Edelmann. Ahh. Tuskin kaipaa selityksiä.
7. Meillä roikkuu jostain syystä joka ikkunassa Marimekkoa. Ei mitään unikkoja, vaan Stillaa, Selännettä ja Vattenblänkiä.

Tunnustus lähtee eteenpäin Pinkille Pingulle, Anttikselle, Misulle, Alanikselle, hb:lle, Veronalle, FatCatille, Kirsikalle, Nooralle ja Sofille.

20120504

Alan olla totaalisen kypsä appivanhempien lasta koskeviin huomioihin. (Meinasin kirjoittaa huomioisiin. Melkein kymmenen vuotta tässä kaupungissa tekee kauheita tuhoja kieliopille. Apua.) Raskausaikana vitsailtiin, että kasvaa kieroon koko lapsi, kun lähipiirissä on liian monta ammattikasvattajaa. Enpä osannut odottaa, että eniten ärsytystä aiheuttaa se, jolla on ammattitaitoa johonkin ihan muuhun! Appiukon mielestä lapsella on jatkuvasti joko liian suuret tai liian pienet vaatteet. Lapsi ei myöskään koskaan rähise eikä missään nimessä kärsi mistään refluksista. Samainen appiukko katsoo myös aiheelliseksi seurustella lapsen kanssa kesken päiväunien. Ja tietää toki parhaiten, koska lapsi on nukkunut tarpeeksi ja hänet pitää "jo ottaa pois sieltä". Anoppi on huolissaan siitä, että lapsi joutuu joka ilta huutamaan nälkäänsä, on liian vähän vatsallaan ja putoaa sitteristä lattialle ihan just. Vielä vähän aikaa sitten oli molempien mielestä täysin varmaa, ettei lapsi opi nukkumaan omassa sängyssään eikä kehity tarpeeksi nopeasti kertakäyttöisiä muhkeampien vaippojen takia. Rokotetutkimuksen takia se saattaa jopa kuolla. Olen ollut tyytyväinen anopin apuun ja päässyt sen turvin spinniin/harjoituksiin/just kohta parturiin, mutta nyt alkaa mitta olla täysi. En jaksa enää kuunnella, kun minulle kerrotaan lapsestani asioita, jotka tiedän, tiedostan ja otan huomioon joka hemmetin sekunti. Enkä jaksa selitellä kauhisteltavia asioita joka kerta uudestaan. Mihin ne unohtuu parissa päivässä?! Lapsi viettää aikaa vatsallaan joka ikinen päivä. Lapsi ei saa kammettua itseään sitteristä lattialle. Lapsi kärsii refluksista, piste. Lapsi todellakin rähisee ja huutaa iltamaitoa hysteerisenä sen takia, ettei muka pysty odottamaan enää hetkeäkään. Ihan sama, oliko nälkä vai ei, mutta kun pullo ilmestyy näkyviin niin odottaminen ei tule enää kuuloonkaan. Lapsi muuten nukkuu omassa sängyssä ihan kaikki yöt, enkä valitse sille valtavasta vaatemäärästä väärän kokoisia vaatteita. Todellakaan. Lapsi ei myöskään ole vielä onnistunut jäätymään kuoliaaksi, vaikkei sillä olekaan monta paitaa, paksuja housuja ja jatkuvasti villasukat jalassa. Hitto, että sieppaa!

Vapun leskeilyistä selvittiin loppujen lopuksi ihan kunnialla. Odotusten vastaisesti päästiin jopa vapputorille koko perheen voimin. Äiti sai juoda rauhassa mukitolkulla kahvia ja nauttia hetken auringosta ja lapselle ostettiin ensimmäinen vappupallo ever. Se on enemmän kuin tuplasti lapsen kokoinen ja aiheuttaa öisin paskahalvauksia (ihan liian monta kertaa yössä heräävälle) äidille. Valkolakki oli päässä vuosien tauon jälkeen eikä haalarikansan katseleminen aiheuttanut isompaa nostalgiaa. Kahvilta siirryttiin suunnitelmien vastaisesti appivanhempien luo syömään, mut ei siitä sen enempää...