20150125

Vihdoinkin



Icebugit sisäänajettu. Saattaa olla, että olen rakastunut.


20150119

Päivän mantra

Puolitutulla personal trainerilla on tapana sanoa "Hengitä syvään, keskity hyvään". Jaksamisen äärirajoilla spinnissä spurtatessa se saattoi joskus ärsyttää aika paljonkin mutta täytyy myöntää, että hyvinhän tuo on sanottu. Tuo lause tuli mieleen aamulla, kun vähän liian extremestä pyöräilykelistä huolimatta olin huolestuttavan ihmeen hyvällä tuulella. Sain nukkua poikkeuksellisen pitkään, tukka oli hyvin ja farkutkin mahtuivat mukavasti. Oli hyvä olla, sillä poikkeuksellisesti ei väsyttänyt yhtään ja vatsallakin oli hyvä mieli, sillä aamupalattomuuden sijaan nautin kulhollisen kaurapuuroa kaikessa rauhassa. Liikenteen melun peittyi Jack Brownin samettiseen ääneen eikä maanantaista huolimatta ollut kiire.

Mutta se pyöräilykeli. Käsittämätöntä pääkallokeliä kivempaa on ainoastaan se, että jään päälle sataa seitinohut kerros kevyttä lunta. Siinäpä sitten arvailet, onko tosi liukasta vai ei. Kotimatkalla oli kaiken hyvän lisäksi vielä pimeää. Mutta mutta: hengitä syvään, keskity hyvään!

20150118

Selänne ja minä


Muusikko ehti lomalla vihdoin tarttua isänpäivälahjaksi saamaansa Teemu-kirjaan. Aamulla sainkin kuulla, kuinka paljon hänellä ja Teemulla on yhteistä. Sama pelipaikka (oikea laita), sama pituushyppytulos (4,44), sama polvivamma (tähän joku latinankielinen nimi), sama kantapäävaiva jalkapallossa (tähän jotain muuta latinaksi), noin niin kuin muutamia mainitakseni. Teemu hyppäsi pituusennätyksensä 12-vuotiaana ja Muusikko kuulemma 10-vuotiaana, siis (kuulemma) vielä paremmin kuin Teemu.

Käytännössä olen siis naimisissa Teemu Selänteen kanssa.

20150117


Muistipelin pelaaminen on suunnilleen suurin fyysinen (ja älyllinen) ponnistus, mihin olen viikon aikana kyennyt. Tasan kolme (!) kertaa piti kyllä pukea vaatteet päälle ja lähteä lumimyräkässä/vesisateessa työterveyteen verikokeeseen. Siis kolme. Sohvalta poistumisen tuskaa lievensi vähän se, että ihan terkkarin naapurissa on uuden karhea kauppakeskus ja siellä Arnold's, josta hain lounaaksi bagelin. Tosin vain kerran olin liikkeellä niin myöhään, että se oli ehtinyt aueta.

Viikon kotona makaamisen jälkeen on ehkä vähän motivaatio-ongelmia töiden suhteen. Varsinkin, kun viime viikolla oli tasan kolme erittäin löysää lomanjälkeistä työpäivää. Onneksi maanantaina ei tarvitse herätä ihan kauhean aikaisin. 

Sitä ennen ehtii kuitenkin syödä broilerpastaa, katsoa Risto Räppääjää ja pelata sitä muistipeliä. Aika monta kertaa.

20150113

Olen näköjään onnistunut poistamaan tekstin, jossa valitin joululomalla sairastamisen määrää. En jaksa ihmetellä, tässä väsymyksessä ja edelleen jatkuvassa sairastamisessa tapahtuu toisaalta ei mitään ja toisaalta juuri jotain tuollaista. Tämäkin viikko alkoi lääkäripainoitteisesti. Tai no, oikeastaan terveydenhoitaja-, sillä lapsi kävi neuvolassa ja allekirjoittanut työterveyshoitajalla. Reippaalla ja taitavalla lapsella on kaikki hyvin, äidillä taas mystinen flunssa. Koko iltapäivän huilailtuani kuvittelin jo olevani huomattavasti paremmassa kunnossa. Sitten tein ruokaa ja siivosin keittiön ja totesin, että en olekaan.

Jotain hyvääkin tässä sairastamisessa ilmeisesti on, sillä kokoa pienemmät farkut menivät heittämällä jalkaan. Paras keskittyä siihen.

20150110



Loma meni huilaillessa ja samoissa merkeissä tekisi edelleen mieli viettää kaikki mahdollinen aika. Viikonloppuna jaksettiin sentään juhlia kolmevuotiasta. Iso osa vieraista oli harmillisesti sairaana, mutta mukavat juhlat saatiin silti aikaiseksi. 

Kirjojen, lautapelien ja prinsessavaatteiden lisäksi paketeissa oli ilmeisesti iso annos kiukkua, koko viikko on ollut ihme säätöä. Toivottavasti menee arjen alkamisen ja uuden päiväkotiryhmän piikkiin. Nenässäkin on räkää ja ulkona pelkästään liukasta, kai sitä vähemmästäkin kiukuttaa. Lapsen kiukkua tasoitetaan mm. värikynien ja Risto Räppääjän voimin. Äidin kiukkua väsymystä taas hyvän ruoan, tuoreen leivän ja Icebug-shoppailun avulla. 

Vielä kun malttaisi mennä ajoissa nukkumaan.