20120624


Juhannus jatkui tänä vuonna mukavasti yhdistettyjen nimi- ja syntymäpäiväjuhlien merkeissä.








20120620

Kun molempien elämä pyörii tiiviisti musiikin ympärillä tuntuu itsestään selvältä, että lapsikin on musikaalinen. Eihän se silti varmaa ole. Ehkä sitä kiinnostaakin jalkapallo tai jokin muu yhtä tylsä...

Lapsi sai kuitenkin rautaisannoksen musiikkia jo vatsassa, halusi tai ei. Raskausaikaan mahtui Bachin Magnificat, kamarikuoron kevätkonsertti, Ellingtonin Jazz-messu, suunnilleen tsiljoona harjoitustuntia ja aika monta näytöstä Fairy Queenia ja viime metreillä vielä pari joulukonserttia. Kuuntelemassa käytiin ainakin Tom Jonesia, Elton Johnia (ja Ricky Martinia... ), King's Singersiä, Carmenia Tallinnassa ja Sami Saarta. Tyyppi myllersi mahassa koko kolmetuntisen Carmenin ja suurimman osan Fairy Queenin näytöksistä. En tiedä, jäikö niistä hyviä muistoja vai kiinnostiko muuten vaan, mutta pari viikkoa sitten Metropolitanin Carmenia kuunnellessa jopa maitopullo jäi toiseksi. Ai että äiti oli ylpeä.

Aika moni kysyi syksyllä , olenko laulanut/jutellut/lukenut satuja vatsalle, että vauva tottuisi äidin ääneen. En todellakaan. Sen jälkeen, kun olin ollut töissä koko päivän äänessä ja illalla monta tuntia oopperassa oli Tyyppi varmaan pelkästään tyytyväinen, kun äiti vihdoin hiljeni.

20120618

Pari siideriä. Muutama lonkero. Hyvää roseviiniä. Mansikkamargarita. Muiden tekemää ruokaa. Sänky, jota ei tarvitse itse pedata. Keskeytymättömät yöunet ja herätys huomattavasti myöhemmin kuin seitsemältä. Hotelliaamiainen. Kaikki tämä oli melkein yhtä ihmeellistä kuin Mr Sumner.

Saatoin hetkeksi jopa unohtaa, että meillä on nykyään lapsi.

20120613

Lapsi sai eilen ylennyksen. Fysiikka ei ihan vielä riitä istumiseen, eikä ikääkään ole tarpeeksi. Kivaa tuntui silti olevan.








Lauantaina. Vih-doin-kin.

20120612

Muusikko otti lapsen ja pääsin kaupungille kahville ihan rauhassa. (Oli outoa. Koko ajan tuntui, että olin unohtanut jotain tärkeää...) Kun tulin kotiin, se lähti vielä lapsen kanssa lenkille. Olisi tunnin verran aikaa vaan olla ja möllöttää, mutta voi hyvänen aika, että on vaikeeta! Katson muka telkkaria, mut oikeesti mietin, että pitäisi imuroida, laittaa pyykit, keittää lapselle päärynät, pyyhkiä pölyt ainakin makkarista, blokata pieneksi jääneet vaatteet, koristella kummitädin lahja, kasata vaipat, pestä tuttipullot, vaihtaa lakanat ja ja ja... Apua.

20120608

Tänään on ollut hyvä päivä. Aamu alkoi neuvolakäynnillä (5 kk, 7100 g, 65,5 cm) ja neuvolasta paineltiin suoraan kaupungille. Aurinko paistoi, kahvi oli hyvää ja lapsi yllätti (varmaan itsensäkin) nukkumalla sikeästi niin, että saatiin kahvitella, shoppailla ja käydä vielä kaupassakin ihan rauhassa. Ihmeellisintä oli kuitenkin ehkä se, että edes Muusikolla ei ollut kiire mihinkään.

Myöhemmin iltapäivällä käveltiin vielä katselemaan syöttötuolin värivaihtoehtoja ja syömään ulkona. Subway + puistonpenkki = ulkona, eikö? Lapsi nukkui kuin nukkuikin ja Muusikko jatkoi vaunujen työntelyä vielä lähes tunnin, käytin yksinäisen hetken tehokkaasti hyväksi keittämällä kahvit ja lukemalla vihdoinkin noin sata vuotta sitten aloitetun kirjan loppuun. Ehdinpä vielä pyöräyttää lapselle parit soseetkin.

Illalla mummi saapui lapsenvahdiksi ja pääsin (todella ansaitusti) spinniin. Soseet on nyt pakastimessa, vaippapyykki kuivumassa ja lapsi nukkumassa. Paula Koivuniemi aloitti naapurissa keikan suunnilleen samalla sekunnilla, kun uskalsin hiipiä pois makkarista. Ei tarvitse mennä edes parvekkeelle, kuuluu ihan (liian) hyvin sisälle asti. Mutta lapsi nukkuu silti, ainakin toistaiseksi.

Viime yönä herättiin vain kerran, ja sekin kerta oli vasta vähän ennen viittä. En pistäisi pahakseni, vaikka jäisi ihan tavaksi.

20120606

En ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta omista lakkiaisista on aikaa jo kymmenen vuotta. Lauantaina oli kuitenkin nuorempien ja nätimpien aika juhlia, ja mekin päästiin pitkästä aikaa onnittelemaan valkolakin saanutta. Muusikko oli keikkareissulla, tietenkin, mutta me tytöt juhlittiin senkin edestä.


Ruokaa oli vaikka pienelle kylälle, ihanliianhyviä kakkuja kaksin kappalein ja kuohuviini maistui taivaalliselle. Lapsikin oli tyytyväinen, kunhan vaan sai tarpeeksi usein ruokaa. Sylissä pitelijöitä riitti, niinpä äitikin sai syödä ja juoda monta kupillista kahvia ihan rauhassa.

Kymmenen vuotta sitten päällä oli varmaan parikin numeroa pienempi mekko, kuoharia kului vähän enemmän kuin lasillinen ja kotiin tultiin kengät kainalossa. Kunhan ensin maltettiin irrottautua jalkapalloilijan käsivarsilta.

Kummassakin on varmaan puolensa.

20120605

Kun ehdin, kerron teille lakkiaisista (ja siitä, että omista on jo järkyttävän kauan...), Stingistä, siitä, kuinka älyttömistä asioista voi saada uskomattomat kicksit, ystävän raskaudesta, syöttötuolista ja siitä, että päiväunet on edelleen yhtä pelleilyä. Ja lapsen musikaalisuudesta. Ja varmaan jostain muustakin äärettömän tärkeästä.

Ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystä.