Opin tänä viikonloppuna, ettei satiininauhaa kannata yrittää liimata huokoiselle paperille. Tai jos yrittää, niin kannattaa varata reilusti liimaa... Kyllähän ne lopulta tarttuivat toisiinsa, mutta liimaa kului ja sitä tuntui olevan vähän muuallakin kuin siellä, missä piti. Liimausepisodin tuloksena oli kuitenkin kutsukortit ystävän vauvan ristiäisiin. Tekstiin laitoin sitaatin Isona-kappaleesta (Ipanapa 3, san. Heimo Hatakka): "Minä en vielä tiedä tuleeko minusta isona mitään suurta, edes metriviittäkuutta. Vai tuleeko minusta sellainen aivan erilainen, viisas, välkky ja lutunen, pieni ja utunen."

Kuvausalustana toimi lapsen huoneen matto, joka näytti kaupassa kanariankeltaiselta. Jep jep.